6. päivä: Flevolandissa sataa – kohti Amsterdamia

Emmeloordin kirkon kellot soivat sunnuntaiaamuna 2.8. tiheään. Märkä keskusaukio oli hotellin ikkunasta katsottuna kovin hiljainen ja autio. Yöllä oli satanut, TV:n paikallisuutisten säätiedotus lupasi tälle päivälle + 19-20 asten lämpötilaa ja sadetta. Mietimme, mihin mennä. Kohti Amsterdamia, vai Amsterdamiin? Eilen ajattelimme polkea IJsselmeerin poikki Lelystadista Enkhuizeniin, mutta nyt sää ei näyttänyt siihen suotuisalta, ei myöskään tuuleen suunta, joka olisi juuri sillä taipaleella vastainen.

Päätös syntyi aamiaisen aikana. Amsterdamiin, josta varasimme hotellin kahdeksi yöksi. Parhaimmillaan kylvimme **** kylpyammeessa, nyt viettäisimme loppupäivät * Bicycle Hotel Amsterdamissa. Sateessa on kiva polkea, kun katto ja vuode on tiedossa 🙂 Amsterdamista käsin ajattelimme käydä vielä ainakin Edamissa

Edellisenä iltana vasemman pohkeeni yläreuna vihoitteli, mutta nyt kuuman kylvyn, kevyen venyttelyn, relaksantin ja hyvin nukutun yön jälkeen se on taas kunnossa. Onneksi. Päätin kuitenki vetää heti aamusta pitkät trikoot ajohousujen alle, ettei viima ja sade viilennä lihaksia. Olen aiemmin pitänyt map:n irtolahkeita lähinnä pyöräilyharrastukseen kuuluvana turhamaisena yksityiskohtana, mutta tämä reissu on saanut minut näkemään asiat toisin. Kun on koko päivän satulassa voivat sääolosuhteet vaihdella melkoisesti. On paljon kätevämpää pukea riisua pelkät taskuun sopivat lahkeet kuin vetää aina pois ja päälle kokonaan uudet housut. Tosin jälkimmäisestä on enemmän hupia muille pyöräilijöille 😉

Alkumatkasta kävimme Schoklandissa, Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvalla museoalueella, joka oli vielä vuoteen 1942 asti saari. Schoklandissa ehdimme katsella ja kuvata pohjoispäässä sijaitsevan majakanvartijan talon ennen kuin taivas repesi ja saimme niskaamme kunnon sadekuuron. Kuvassa oleva talo on siis joskus ollut osa tiheään asuttua saarta, oikeassa reunassa näkyvät valkeat ja vasemmalla mustat merkit osoittavat merenpinnan aiempaa korkeutta.

majakanvartijan talo, Schokland

majakanvartijan talo, Schokland

sama paikka

sama paikka

Sadetakki piti yläosan kuivana, mutta kengät olivat hetkessä läpimärät. Pitkän pyöräilyharrastuksensa aikana map on ehtinyt kokeilla kaikkea mahdollista pitääkseen sukat sateella kuivina, mutta mikään ei ole toiminut. Vesipisara on pieni ja liukas, ja aina löytyy rako, josta se kaatosateella kenkään ui. On kai vain totuttava märkiin kenkiin, valittava mahdollisimman hyvä sukka ja odotettava että sateen maahdollisesti loppuessa enin vesi poistuu. Pyöräilykenkiin on suunniteltu hyviä ilmanottoaukkoja, mutta vedenpoistokanavissa olisi mielestäni vielä tuotekehittelylle tilaa.

Tällä reitilla LF 20 oli varmasti huonoimmat päällysteet koko matkassamme. Lelystadin kohdalla alkoi hampaita kalisuttavalla kivetyksellä pomppiminen jo hermostuttaa. Toinen ikävä puoli oli se, että reitin varrella ei ollut juuri palveluita; yritimme päiväkahville Leylystadin kupeessa olevaan paikalliseen ”Ideaparkiin” Batavia Stadiin, mutta kun tarjoilija kohteliaasti ilmoitti meille ettei Bataviaan saa tuoda polkupyoriä, päätimme mieluummin jatkaa matkaa kuin lukita pyorämme kaemmas ja purkaa tavarat. Kahvit saimme vasta Almerestadissa, mutta silloinkin meidän piti poistua reitiltä. Meillä oli ollut sama ongelma edellisenäkin päivänä, jolloin poljimme Flevolandin itäreunaa pohjoiseen. Päivä oli todella lämmin ja ajattelimme täyttävämmä vesipulloja tiheästi matkan varrella, ettei tarvitse raahata kilokaupalla juomia pyörän päällä – todellisuudessa ajoimme useita pätkiä liian vähällä juomisella.

kanaalien penkereillä laiduntavat lampaat

kanaalien penkereillä laiduntavat lampaat

 Tämä päivä oli tuulimyllyjen, lampaiden ja etanoiden päivä. Lelystadista pohjoiseen oleva alue tuntuu olevan niitä kaikkia täynnä. Kovaa tuulta vastaan pyöräteiden suojaksi on täällä kuten muuallakin Hollannissa istutettu puu- ja pensarivistöjä. Sen minkä maiseman näkyvyydessä menettää ajomukavuudessa voittaa. Sateen jälkeen olivat pyörätiet täynnä kotiloita ja etanoita. Mieleeni tuli puutarhurin kosto, kun fillarin renkaan alla rusahteli. Seuraavana päivänä pyöränrungossa roikkuvia etananraatoja pois nyppiessäni ajattelin myös etanan kostoa. Kanaalien penkereiden joskus hyvinkin kapeita ja kohtalaisen jyrkkiä maa-alueita hyödynnetään nerokkaasti lampaiden laidunmaana. Käytännöllistä ja kätevää, samalla heinä tulee luonnollisesti lyhennettyä ja lannoitettua. 

tuulivoimaa

tuulivoimaa

Bicycle hotel Amsterdam

Bicycle hotel Amsterdam

Onneksi koko päivä ei ollut sateinen, loppua kohti saimme vähentää vaatteita niin että perille Amsterdamiin poljimme jo lyhyissä ajohousuissa ja -paidoissa. Amsterdamiin on selkeän asemakaavan vuoksi helppo tulla, löysimme sujuvasti ihanan pikku hotellimme, jossa odotti pieni pettymys. Tuplabuukkauksen vuoksi saatoimme viettää Bicycle hotellissa vain ensimmäisen, emme enää toista yötä 😦 Vataanoton ystävällinen poika pahoitteli tilannetta, mutta kertoi ”pomon” tiedustelleen meille jo yösijaa kulman takana olevasta toisesta hotellista. Maksaisimme tänne sopimiksen mukaiset kaksi yötä, ”pomo” kävisi hoitamassa maksun toiseen hotelliin puolestamme. Ihmettelin järjestelyä, sillä olisinhan voinut maksaa itse toisen yön uuteen hotelliin. Seuraavana päivänä ymmärsin syyn; uuden hotellin vuorokausihinta on korkeampi, mutta meille tarjottiin majoitus sopimaamme hintaan. Eli hintatakuu toimi 🙂

van Ostadestraat 123, Amsterdam

van Ostadestraat 123, Amsterdam

Fillarita pyöravarastoon viedessämme saimme päivityksen suurkaupunkiin: ”I woudn’t go to the town with those bikes… at least you should have stronger locks…” Mutta paksuja rautaketjulukkoja emme aio hankkia, ne painavat aivan valtavasti. Teemme omat ratkaisumme 🙂 Mielessä on vielä ensimmäinen päivä ja ensimmäinen pysähdys lentokentän jälkeen, jonkun kylän ostoskeskuksessa. Ihmettelimme, kun kaupassa käyvät ihmiset tulevat lastaamaan sivulaukkujaan ja ja lähtevät huoletta takaisin jatkamaan ostoksiaan. Telineissä oli myös lukitsemattomia pyöriä, kuin kesä-Iitissä konsanaan.

fillarin lukitus amsterdamilaisittain

fillarin lukitus amsterdamilaisittain

Päivämatka 111,74 km

Kokonaismatka 739,97 km

Sää oli vaihteleva, välillä satoi kuin saavista kaatamalla, lopuksi oli puolipilvistä; onneksi koko ajan lämpötila oli noin + 20 astetta.

Päivän PLUSSA: Varauduimme säätiedotuksen ja alkumatkan kaatosateen jälkeen sadepäivään, mutta matkan aikana sää selkeni.

Päivän MIINUS: Reitin varrella ei ollut kahvipaikkoja ja tien päälyste oli ajoittain todella huono ajaa.

Fillarit yöpyivät ihan oikeassa pyöravarastossa, lajitoveriensa seurassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s