Päivittäinen arkisto: heinäkuu 9, 2009

Mikä tekee Berliinistä niin pyöräiltävän?

Tänään Thorin vasara iski Cervélon etappivoittoon! Nyt kun kotikatsomossa katsellaan Tourin nopeita pyöriä on minun pakko palata ydinajatuksen eli hieman hitaamman pyöräilyn äärelle. Muistuttaa, että pyöräily voi pelastaa maailman 😉

Tässä jutussa en ylistä Berliiniä rennosti sykkivänä kaupunkina, jossa vanha ja uusi kohtaavat mitä mielenkiintoisimmalla tavalla, vaan keskityn pohtimaan mikä ihme tekee Berliinistä niin pyöräiltävän kaupungin. Olisiko näissä havainnoissa jotain, josta voisi ottaa opiksi? Jotain, joka ei vaadi edes eritysjärjestelyjä, lähinnä tahtoa ja asennetta?

East-Side Gallery

East-Side Gallery

Vietin kesäkuun viimeisen viikon kolmen teinin kanssa Berliinissä, mukana neljä polkupyörää, joista kaksi on ns. kaupunkipyöriä. Siispä liikuimme kaupungissa pyöräillen, kaikki, sillä puutuvat kaupunkipyörät saa edullisesti pyörävuokraamosta. Niitä tuntui ainakin keskustan alueella  olevan runsaasti. Pyörät olivat hyväkuntoisia, jämäköitä kaupunkipyöriä, fillari vuorokaudeksi maksoi keskimäärin 12€, lisävuorokaudet tietysti vähemmän.

Pyörävuokramoja on paljon

Pyörävuokramoja on paljon

Viikon aikana olin lähinnä ihastunut, jos en suorastaan hurmaantunut, Berliinin pyöräiltävyydestä! Pyöräilin kaupunkia ristiin rastiin pelkästä ajamisen ilosta.  Mikä tekee Berliinistä niin pyöräiltävän? Olisi helppo kuitata kaikki sanomalla, että hyvähän sitä on pyöräteitä rakentaa kaupunkiin, jossa ei ole mäkiä ja historia on useampaan kertaan kaavoittanut tiet leveiksi… Mutta on siinä muutakin, paljon muuta. Asioita, jotka voisi siirtää mihin vain.

Berliinissä pyöräilevät kaikki, kaikkialle

Berliinissä pyöräilevät kaikki, kaikkialle

Ensiksi tulee asenne. Pyöräily on sallittua, ei kiellettyä. Pyöräilijä on arvostettu ajoneuvo muiden ajoneuvojen joukossa.

Sallittu!

Sallittu!

Pyöräilijän paikka on ajotiellä, muiden ajoneuvojen tapaan. Näin pyörällä pääsee liikkumaan nopeasti, sujuvasti, ilman turhia vaaratilanteita jalankulkijoiden kanssa. Monin paikoin ajotielle on merkitty erillinen yksisuuntainen pyöräkaista, ja jos ei, niin kaista valitaan ihan normaalien liikennesääntöjen mukaan. Oman kokemukseni mukaan autoilijat kohtelevat pyöräilijää kuten täyspäistä ajoneuvonkuljettajaa. Jos esimerkiksi ohituspaikkaa ei heti löydy hiljentää takana tuleva auto vauhtia ja odottaa hetken, ei ohita pyöräilijän vasenta kyynärpäätä hipoen. Vastaavasti pyöräilijän odotetaan noudattavan liikennesääntöjä siinä kuin muutkin ajoneuvojen kuljettajat, auton torvi soi vain, jos joku alkaa keksiä omia sääntöjä.

Jos jalkakäytävän vieressä on erillinen pyörätie, mutta kovalla nopeudella polkeva pyöräilijä valitsee ajoradan, ei se aiheuta mitään hämmennystä autoilijoiden joukossa. Luulen enemmän vaaratilanteita syntyvän pyörätiellä, jossa kovalla nopeudella joutuu jatkuvasti ohittamaan edellä ajavia. Ja kai pyöräilijälläkin on oikeus liikkua nopeasti?

Suoraan tai vasemmalle

Suoraan tai vasemmalle

Jos tiellä on erillinen bussikaista, on se yleensä merkitty myös hälyytysajoneuvojen ja polkupyörien käyttöön. Monin paikoin minusta bussikaistat vaikuttivat muita kaistoja leveämmiltä, mikä tuntuisikin fiksulta ratkaisulta. Mielenkiintoista on se, miten bussit ja pyörät mahtuvat sulassa sovussa samoille kaistoille… Mitähän jos

Julkisen- ja kevyenliikenteen kaista

Julkisen- ja kevyenliikenteen kaista

Koristeena kakussa on pyörille varattu ryhmittymistila! Jos tiellä ei ole erillistä pyöräkaistaa, vaan ajopaikka on normaalisti ajoradalla, on risteyskohtiin kuitenkin varattu ja selvästi merkitty oma alue. Samoin vasemalle kääntyville pyörille on monissa vilkkaissa risteyksissä varattu oma ryhmittymistila, jolloin tahaton tien tukkiminen sekä siitä aiheutuvat vaaratilanteet poistuvat.

Eichhornstr.

Eichhornstr.

Halutessani ajella ihan hiljaa, katsella taloja, jutella seuralaisteni kanssa, fillarishoppailla, tai jos en ollut ihan varma minne ja mistä pitäisi ajaa, saatoin huoleta ajella rauhallisesti jalkakäytävällä, kunhan tein sen jalankulkijoiden ehdoilla. Kukaan ei tullut heristämään etusormea ja opettamaan, että ”täällä polkupyörät kuuluvat ajotielle”. Siis joustavaa, ja se asenne, kuten alussa sanoin. Jos polkupyöräily ei jossakin ole sallittu eikä toivottua, on se myös selkeästi liikennemerkein ilmaistu. Tällaisia paikkoja löysin vähän.

Liikennemerkit osoittavat muutenkin selkeästi ja hyvin, miten pyöräilijän on ajateltu eri paikoissa ajavan ja toimivan, siis mikäli se poikkeaa muusta ajoneuvoliikenteestä. Barcelonassa meille kerrottiin hiljaisena tietona, että kyllä pyörällä voi ajaa yksisuuntaisella tiellä molempiin suuntiin, kunhan on varovainen. Berliinissä tämä on saksalaisella täsmällisyydellä myös liikennemerkillä vahvistettu.

Fillarilla ajosuunta vapaa

Fillarilla ajosuunta vapaa

Opasteet ja liikenteen ohjaus toimivat, niitä en voinut syyttää, jos en löytänyt heti haluamaani paikkaan. Kun liikenne ohjataan kaupunginosasta toiseen, ei pyöräilijälle ja autoilijalle tarvitse tehdä erillisiä tienviittoja, sillä kaikkihan seuraavat samaa ohjeistusta. Näin riittävän näkyvät opasteet on myös helppo havaita, eikä niitä ole väännelty osoittamaan vääriin suuntiin. Varsinaiset pyöräreitit on tietysti viitoitettu erikseen.

Berliiniläinen kaupunkipyörä on hyvin väritön, usein musta, kuten sen polkijan asustuskin. Tuunattuja, semmoisia yksilöllistettyjä fillareita ei montaa vastaan tullut. Sen sijaan polkupyöriä käytetään hyvin paljon kadulla mainostauluina.

Pariser Platz

Pariser Platz

Pyöräparkkeja on paljon, ne ovat hyviä ja riittävän korkeita jotta pyörän rungon kiinnitettyä tankoon. Useissa uusissa rakennuksissa katutason fillariparkki on huomioitu jopa osana rakennuksen kokonaissuunnittelua. Myös lähes kaikki aidat ja kaiteet toimivat pyörien  lukituspaikkoina, ja  jos se ei ole sopivaa on se selvästi ilmoitettu. Kaiteisiin lukitut polkupyörät ovat osa kaunista kaupunkikuvaa.

Potsdamerin kulmilla

Potsdamerin kulmilla

Kerrostalohuoneistossamme oli alhaalla, parin lukitun oven takana pyöräkellari, johon oli aika hankala fillareita raahata. Ensimmäisen päivän jälkeen keksimme käyttöä kohtuuttoman tilavalle eteiselle: pyörät hissillä ylös ja sisälle.

Wilhelmstr: huoneisto 4 ihmiselle ja fillarille

Wilhelmstr: huoneisto 4 ihmiselle ja fillarille

Mitähän jos pian toimintansa aloittava HSL-kuntayhtymä aloittaisi toimintansa pyöräilemällä jokusen päivän Berliinissä? Koko reissu pitäisi tehdä julkisilla liikennevälineillä. Tällaiseen virkamiesmatkaan voisin lahjoittaa vaikka muutaman ylimääräisen veroeuron.

Mainokset