KahVelo Tikkurilan Silkkitehtaalla 21.5.16

Tikkurilan Silkkitehtaalla (Tikkurilantie 44) vietetään lauantaina 21.5. kaikille avointa Silkin korttelijuhlaa. Tapahtumaan voit tutustua tarkemmin Facebookissa.

KahVelo saapuu paikalle kello 14-15 ja viipyy iltamyöhään. Laatikoissa ovat mukana myös suuret bialettimme, joista keitämme erään asiakkaamme sanoin ”aikuisten kahvia”, mokkaa. Saatavilla on tietysti myös heti valmista suodatinkahvia. 

EVÄSKORI 

Kahvi 1 €/2 €     Tee 1 €     Mehu 1,5 €/2 €

Nokkosfocaccia 2 €     Minisämpylä 2 €, mikrosämpylä 1,5 € (munakoiso/salami/valkohomejuusto)

Valkosuklaa-suolapähkinäleivos 2 €     Amaretti 1 € (mantelipikkuleipä, GLUTEENITON)

Maissigalette 1 € päällinen valinnan mukaan (voikukkahunaja/tulinen punainen pesto/saksanpähkinä crema/vihreä cashewpähkinäpesto) GLUTEENITON


Kuvan nokkosfocaccia on vasta menossa uuniin, tarjoilimme sitä ensimmäisen kerran Kriittisellä pyöräretkellä 10.5.

Minisämpylöitä valmistamme kolmella erilaisella täytteellä. Täysin vegaanin sämpylän välissä on pariloitua munakoisoa (kuva). Salamisämpylöiden väliin viipaloimalla venetolaista Sopressa salamia. Juustosämpyläämme viipaloimme Kolatun juustolan VALMA brie valkohomejuustoa. VALMA on laktoositonta, ja seuraksi voi ostaessa valita hilloa maun mukaa (ruusun terälehtihillo/punaviinihyytelö/sinappinen mostarda). 

Euron pienen välipalan saa valitsemalla Maranon maissigaletten päälle makea, suolaisen tai hieman tulisen  lisukkeen. Italialainen pähkinäcrema ja peston ovat eettisiä reilunkaupan tuotteita. Vihreän peston oliiviöljy on Palestiinasta ja punaisen peston chili Sri Lankasta, tuotteista enemmän täällä. Voikukkahunaja on kevään ensimmäistä kerättävää hunajaa ainakin Asiagon ylängöllä Alppien etelälaidalla. Siinä jos missä maistuu kevät!


Tervetuloa kahvelolle!

Baana kiinni, pyörät tulee! 

Harmittaa.

Perjantaina 13.5. Helsingin Baanalla ajettiin Naisten kansainvälisen etappiajon prologi. Aurinkoinen perjantai-iltapäivä, Helsingin vilkkaimpia väyliä, upea tilaisuus esitellä kilpapyöräilyä kaikille ohikulkijoille ja tarjota kilpailijoille yleisöä, näkyvyyttä ja kannustusta. En ymmärä miksi muuten kilpailu tuodaan Baanalle parhaaseen aikaan?

Sinne päätin siis polkea minäkin, luomaan sitä ”kisatunnelmaa”, jota ennakkomainonnassa kaivattiin. 

Kisajärjestäjän sivulla on hienoja valokuvia, joissa pyöräilijöiden taustalla liput hulmuavat, niitä voi katsella yllä olevasta linkistä. Onneksi, sillä järjestäjät olivat tehneet kaikkensa, jotta kilpailijoita ei paikan päällä näkisi. 

Lähtö- ja maalialue oli selkeästi rajattu, jotta kilpailijoiden turvallisuus on taattu. Näinhän sen pitää olla. Yllättävää oli se, että koko tapahtuma-alue oli peitetty autoilla, lisäksi alue oli rajattu muutamaksi vyöhykkeeksi muovisella nauhalla. Erikoisinta oli, että jopa podium, jossa palkintojen jako tapahtui, oli eristetty. Miksi? 

Kauempaa katsellessa sai vaikutelman, että Kansalaistorin etelälaidalla oli tullut tilapäinen pysäköintialue. Mitään mielikuvaa PYÖRÄkisoista ei olisi syntynyt, jollei kovaäänisestä olisi kaikunut jatkuva huuto: Baana on suljettu…. Ja samaa huusivat stressaantuneena järjestäjät ihmisille, jotka yrittivät päästä töihin, kotiin, tapaamisiin. 

Tunsin myötähäpeää, sillä toimitsijoina oli monia ystäviäni ja puolisoni. Maantiepyöräily on lähellä sydäntäni, muutama perheenjäsenen ja moni ystävä on siihen hurahtanut. Lisäksi naisena olisin toivonut urheilijoille parempaa, tai edes jonkinlaista näkyvyyttä.

No, se oli mahdollisuus jota ei käytetty. Toivon, että kilpailijoiden osalta kaikki meni hyvin. 

Yksi pyöräilyyn liittyvä myytti on ”kaupungilla neljää kymppiä huristavat pyöräilijät”. Olisi ollut mukavaa, jos ohikulkeva kansa olisi nähnyt, miltä oikeasti näyttää kun pyörä kulkee neljänkymppiä. Nyt taisi syntyä uusi myytti ”kilpapyöräilijöistä, jotka huutavat ja hätistävät kaikki muut pois”. Vinks vinks, Paloheinän metsässä näkee joskus ilmoituksia, joissa kerrotaan jo VIIKKOJA aikaisemmin, että alueella on pyöräilykisa.  Ja jos haluaa ulkopuolisilta suljetut kisat, oman porukan kesken, piilossa muiden katseilta, ei kannata tulla Helsingin keskustaan. Valokuviin saa liehuvat liput ja sinistä taivasta muuallakin. 

Juu, kyllä harmitti että jäi näkemättä Suomessa harvemmin kisaileva Sari Saarelainen. Mutta näinhän paljon autoja Baanan edessä, sekin on aika harvinaista😀 Ja tapasin ystäviä, jotka hekin piipahtivat paikalla kuvitellen siellä olevan suuren pyöräilykisan tunnelmaa. 

Lopuksi, toivon että viranomainen, joka myöntää luvan sulkea Baana, edellyttäisi luvan saajalta jonkinlaista ennakkoilmoittamista paikalla. Eihän koko KEHÄ I:stäkään vedetä kerralla pariksi tunniksi kiinni, ilman että siitä ilmoitettaisiin, lisäksi tapana on ilmoittaa kiertotiet. Moni pyörällä kaupungissa liikkuva ei oikeasti tiennyt, mistä pääsee länteen, kuuluttajan ”Musiikkitalon vierestä pääsee Töölönlahdelle” avusta huolimatta. Kaikki kun eivät olleet menossa Töölönlahdelle eivätkä Töölöön. 

TdL – Tour de Leikkipuisto

Lauantaina 7.5. Fillarikahvila KahVelo polkaisee ensimmäisen kerran tulevaisuuden klassikkoajon Tour de Leikkipuisto. Tavoitteenamme on startata aikaisin aamupäivällä ja piipahtaa useassa Länsi- ja Etelä-Helsingin leikkipuistossa, niissä kun ei ole kahvia kaipaaville vanhemmille juurikaan palveluja. 

Mukana ei tällä kertaa ole kaasuliettä ja Bialetteja vaan ainoastaan suodatinkahvia, näin pystymme hieman nopeampikin siirtymien ja voimme palvella useampia kahvin ystäviä. 

Kahvin lisäksi tarjolla on mehua ja Pullabuffet, jossa suolaisempaa pullaa edustaa herkullinen foccacciaa. Gluteenittoman välipalan saa maissigaletesta, jonka päälle levitetään kevään ensimmäinen nokkospesto. Nokkospesto sisältää nokkosenlehtien lisäksi cashewpähkinöitä, Asiagon juustoa (Pennar), oliiviöljyä, suolaa ja vähän valkosipulia.

EVÄSKORI

Kahvia, mehua

Pullabuffet (L): sitruunarahkapullia, suklaapullaa, Tuorejuusto-Appelsiinipullia, auringonkukkapullia

Foccacciaa: sipuli, oliivi ja aurinkokuivattu tomaatti 

Maissigaletteja ja nokkospestoa (L, G)

Rapsakat maissileivät tulevat pohjois-italialaisesta Maranon kylästä, joka on kuuluisaa maissinviljelyn aluetta. Marano Vicentino sijaitsee tasangolla, aivan Alppien juurella, Leogra-joen vieressä. 

Viime helmikuussa KahVelo vieraili yhdellä alueen tiloista ja tutustui biodynaamista maanviljelyä harjoittavaan Marcoon. 

KahVelon Vappu 2016 

Polkupyöräkahvila KahVelon Vappu alkaa aattona polkaisulla Sibeliuspuistoon, jossa olemme noin kello 13. Sieltä jatkamme matkaa Topeliuksen ja Alvar Aallon leikkipuistojen kautta Kamppiin. Kaksi kahvilapyörää on parkissa Narinkkatorilla aattona 30.4. Yritämme olla Pyöräkeskuksen lähettyvillä kello 16 aikoihin, voit seurata fillareiden tarkempaa sijaintia  Facebookissa ja Twitterissä.

Kampissa voi myös koristella polkupyörän kevätkuntoon, saatavilla on KahVelon persoonallisia, yksilöllisiä satulansuojia sekä muita keväisiä somisteita. 

Vappuaamuna aamukahvelot voi nauttia Kaivopuistossa jo kello 8 jälkeen, aina 10 asti, jolloin siirrymme musiikkitalon liepeille Kansalaistorille

VAPUN EVÄSKORISSA on 

Savumuikkuja saaristolaisleivällä (L)  4 €

Kolmen juuston oliivileipää  2 €

Minisämpylöitä: prosciutto/juusto/salami/munakoiso (L, V)  2 €/3 €

Grappakakkua (myös L)  2 €

Omena-puolukkakakkua ja puolukka pureta 2 €

Suklaa-chilikakkua (G, L)  4 €

Kahvia: suodatinkahvia/mokkaa  2€/1 €

Teetä  1 €

Mehua  2 €

Pocket coffe -konvehteja (sisällä 100% arabica kahvia), baba   1 €


Kahvelo Kampissa 

Tiistaina 12.4. kello 17-18 voi Kampin Pyöräkeskuksen edustalla nauttia kupillisen kahvia ja pientä purtavaa. 

Polkupyöräkahvila Kahvelon oli tarkoitus aloittaa toimintansa huhtikuun kriittisen pyöräretken yhteydessä, mutta koska liikehuoneistot  ja kaikki lupa-asiat eivät ennättäneet kuntoon ei liiketoimintaa voi aloittaa. Mikään ei silti estä tuomasta pientä iloista piristettä arkeen, kaikki tuotteen tarjotaan hintaa 0 €, niin kauan kuin niitä riittää. 

Tarjolla on maistiaisia seuaavista Kahvelon tuotteista: 

Amaretto (G, L)

Sitruunakakkunen (myös L)

La mandorlata 

Grappakakku (L)

Maranon maissi Gallette + avokado-sinihomejuustopure (G)

Rouheinen Minisämpylä (L)

Saaristolaisleipä + savumuikku

  

Pitkä hiljaisuus ja bussilippu

Julkaisin usean vuoden ajan tässä blogissa Viikon fillaria. Se oli joku kohtaamani polkupyörä, joka herätti mielenkiintoni, joko pyörä itsessään tai paikka ja tila jossa se oli. Viimeiset viikon fillarit julkaistiin kesän ja syksyn rajalla 2015, viikoilla 38-40. 

Alkujaan ajatukseni oli tuoda esille mielenkiintoisia, persoonallisia fillareita, jakaa ajatuksia pyöräilyperheen moninaisuudesta ja erityisesti tavallisen Arkipyöräilyn kauneudesta. Silloin laatikkopyörät ja kukkasin koristellut etukorit olivat Helsingin kaduilla vielä harvinaisia. Nyt tilanne on toinen, onneksi. Viikon fillareita kohtaa jokaisen kadun kulmassa ja niitä vilisee aamuruuhkassa seisovien autojen ohi. Viime viikolla Paloheinään polki mies, jonka pitkässä perhepyörässä oli mukana neljä lasta ja iso kasa suksia. 

Syksyllä blogi takkuili ja haki uutta suuntaa. Miksi kirjoitan, mitä haluan jakaa? Itsenäisyyspäivänä blogi hiljeni kokonaan. Tapahtui jotakin odottamatonta, kuten elämässä on tapana, ja minun voimavarani hupenivat. 

 ”Elämä on kuin polkemista pyörällä. Tasapainon yllä­pitämiseksi on vain pysyttävä liikkeellä”. Niin kulunut kuin Einsteinin sitaatti onkin, tiivistyy siinä sekä elämisen, olemisen että pyöräilyn sietämätön keveys. 

Eteenpäin. Ensimmäistä kertaa olen ladannut matkakorttiini arvon sijasta aikaa. Olen matkustanut bussilla, ratikalla ja junalla ja ihastellut pääkaupunkiseudun julkista liikennettä. Bussin ikkunasta olen ilolla katsellut polkupyöriä, jotka säässä kuin säässä rullaavat osana jokapäiväistä liikennettä. Näkökulman vaihto, vaikka pakon edessä, on aina antoisaa. Samaan aikaan kotiimme on muuttanut ensimmäinen rahtipyörä, kotimainen Helkama, toista työpyörää odotamme Hollannista Suomeen lähiaikoina. 

  
Helmikuussa vetäydyin hetkeksi ystäväni kanssa Pohjois-Italiaan, matkalaukussa mm. 200 karjalanpiirakkaa. 

Venetsia talvella, karnevaalien jälkeen, tyhjimmillään ja hiljaisimmillaan. Ei jonoja, ei hälinää. 

Bassano di Grappa, jossa olimme ensimmäisenä yönä hotellin ainoat asiakkaat, ja vuoden ensimmäiset pyöräturistit. 

Brenta-joen pyöräreitti, jonka varrella olevan trattorian isäntä pyysi saada ottaa meistä valokuvan: – Referenssi. Suomalaiset pyöräretkeilijät minun ravintolassani helmikuussa!

Padova, jonne poljimme +5 C vesisateessa. Perillä kädet oli niin kohmeessa, ettemme pystyneet etsimään mobiilikartasta hotellimme sijaintia. Onneksi Italiassa apu on aina yhtä lähellä kuin lähin ihminen.

Schio, jossa leivoimme 160 korvapuustia, Thiene, josta ostimme kaksi suurta Bialettia, Millegroppe Asiagon ylängöllä, jossa hiihdimme murtsikkaa ja yövyimme vanhaan Malgaan tehdyssä majatalossa. Poleo, jossa tutustuimme talvipuutarhoihin, kukka- ja lehtikaaleihin, purjoihin, radicchioon, fenkolin ym. Marostica, jossa linnan ovet avattiin meille, päivän ensimmäisille ja todennäköisesti apinoille vieraille. Marano, jossa Marco esitteli ylpeänä biodynaaminen tilansa uutta investointia, myllyä ja sen upeita jauhinkiviä.

Pieni kylä, jossa pysähdyimme ostamaan juustoa. Asiakkaana ollut herra kysyi olemmeko naimisissa. Minä luonnollisesti ajattelin, että hän tarkoitti olemmeko aviopari, ja kun vastasin kielteisesti esitteli hän meille juustokauppiaan, joka oli vielä poikamies ja kuulemma hyvä mies olikin. Oliko kyse italian taidostani vai kulttuurieroista, en tiedä, mutta saimme kaikki nauraa ja me vielä hyvää juustoa, jolla jaksoi polkea pitkälle.

 Eteenpäin! KahVeloa polkien!

  

Hyvää itsenäisyyspäivää 6.12.2015

  
Kuva: Musta & Valkoinen