Tag Archives: lentoon

Provincia di Lecco ja Italian kevät

Leccon maakunta (provincia di Lecco) sijaitsee keskellä Lombardian provinssia. Sanotaan, että sen maisemat näkyvät monessa klassisessa maaluksessa, mm. Leonardo da Vincin Mona Lisan taustalle. A closer look at the Mona Lisa -linkistä pääset Louvreen nimensä mukaisesti tutustumaan lähemmin tuohon kiehtovaan maalaukseen. Avaamisen arvoinen linkki.

Lecco 2011

Maakunnan pääkaupunki on noin 45 000 asukkaan Lecco, pieni kaupunki vuorten ja järven kainalossa. Kaupunki sijaitsee Como-järven kaakkoiskulmassa, noin 50 km Milanosta pohjoiseen. Milanosta on hyvät junayhteydet Leccoon.

Fillari Helsingistä Milanoon:

Huhtikuussa lämpötila Leccossa nousee päivällä usein jo 20 asteeseen eikä iltaisinkaan laske juuri alle 10 C. Toki vuosissa on eroja. Sadekuuroihin on syytä varautua.

Torstaina, Thorin päivänä 26. toukokuuta ajetaan Giro dItalian  ´2011 18. etappi Lombardiassa, Morbegnosta San Pellegrino di Termeen. Reitti kulkee koko Como-järven itärannan ja Leccon kaupungin kautta Bergamoon ja sieltä vuorille loppunousuun. ”Medium mountain stage” 147 km  kaunista järvenrantaa ennen kisan kolmea viimeistä päivää ja päätöstä.

Sinnepä sinne, pojat ovat nostaneet sukset  talviorrelle ja Natsat on pakattu! Noin 15 km järven rantaa Leccosta pohjoiseen, Liernassa, odottaa Villa Topazio. Hienot lenkkimaisemat alkavat heti omalta pihalta ja rantarataa pitkin pääsee sujuvasti siirtymään vaikkapa koilliseen kinkarejahtiin (KARTTA). Mutta päivä kerrallaan, katsotaan…

  • Tilataksi Malpensa – Lierna (4 h + 4 fillaria) 200 €, etukäteen varattuna (Taxi Varenna, Nelly and Marco Barili)
  • Taxi Malpensa – Lecco 130 €, tilattu (Taxi Varenna)
  • Malpensa Express lentokentältä Milanoon 7 €
  • Juna Milanosta Leccoon luokasta riippuen 4 € tai 6 €

Lecco 2011

Jutun kuvat ovat kuopuksen.

Bike Italy!

I bike Italy!

Tämä on tiivistelmä Rooma-Venetsia reissusta kesällä 2010…

Pyöräilin kesällä 2010 puolisoni kanssa kolme viikkoa Italiassa. KARTTA, johon on merkitty reitti linnuntietä, on tässä linkissä. Alkuperäinen tarkoituksemme oli polkea Roomasta Toscanan halki suoraan kohti Firenzeä ja Bolognaa, johon tyttäremme saapuivat 11 päivän ajaksi. Viterbossa ja Orvietossa vietettujen öiden aikana syntyi kuitenkin uusi suunnitelma, päätimme ylittää Apenniinit hieman korkeammalta kohtaa ja näin katsastaa Umbriaa ja Ligurianmeren rannikkoa. Matkaa kertyi loppujen lopuksi kokonaisuudessaan 1300 km. Pisin päivämatka oli 146 km, lyhyin 58,5 km, mutta se nyt ei kerro yhtään mitään. Ei kinkareista, ei väsymyksestä jota loman alussa repussa kannetaan, ei kahviloissa istutuista hetkistä :) Ei hetkistä, jolloin on pakko pysähtyä ja kysyä: miksi minä olen täällä?  Päivätaipaleet olivat kilometreissä huomattavasti lyhyempiä mutta ajassa juuri sellaisia kuin olin ennalta ajatellut.

Lensimme fillareitten kanssa 13.6. Helsingistä Pariisin kautta Roomaan, lentoyhtiö oli KLM. Lentoyhtiön valinnan ratkaisi kokonaishinta yhdistelmälipulle Helsinki-Rooma & Venetsia-Helsinki. KLM kuljettaa edelleen pakatut fillarit normaalina matkatavarana 20 kg asti, mikä voi merkitä matkalipun kokonaishinnassa melko paljon. Pyörät oli pakattu pehmeisiin kuljetuslaukkuihin, joista oli painon vuoksi poistettu sisällä oleva metallinen tuki ja pyörät. Samalla laukuuista tuli helposti kokoontaitettavia; pakkasimme ne Roomassa pahvilaatikkoon ja UPS hoiti paketin kuljetuksen Roomasta Mestreen, jossa meillä oli jo varattuna viimeinen majoitusyö. Kuljetus maksoi alle 20 €, Jerry Napolin www.rentalbikeitaly.com firman kautta.

Alkumatkan ainoa tavoite oli olla lauantaina 19.6. Bolognassa, jonne tyttäremme saapuivat. Bolognaan saimme em. Jerry Napolilta kaksi vuokrapyörää, sieltä käsin teimme koko poppoo retken Firenzeen. 10 päivän perheloman aikana teimme Bolognasta käsin omia ja yhteisiä pikku lenkkejä sekä vietimme muutamia lepopäiviä; niitä mahtui koko matkaan yhteensä neljä.

Via Firenze

Nuorison palattua Suomeen 30.6. jatkoimme matkaa kohti pohjoista, Alppien rajaa. Sieltä oli vielä laskeutuminen Mestreen, josta paluulento Amsterdamin kautta Helsinkiin lähti sunnuntaiaamuna 4.7. Sopiva aika poistua, sillä pari päivää myöhemmin annettiin Pohjois-Italian kaupunkeihin hellevaroitus.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen ja viimeisen yön sekä perheloman aikaiset majoitukset. Omaa matkaamme teimme fiiliksellä, katsotaan mihin mennään ja kuinka pitkälle jaksetaan. Ja aina saimme vuoteen ja puhtaat lakanat. Kahtena aamuna teimme varhaisia päätöksiä ja katsoimme majoituksen valmiiksi netistä. Ne olivat päiviä, jolloin en ollut ihan vakuuttunut omasta jaksamisestani, ja halusin jotakin varmuutta etapin loppuun. Kummallakin kerralla tämä varatoimenpide osoittautui turhaksi, minulla taisi olla vain alkumatkasta uskon puutetta itseeni polkijana.

MIKSI FILLARILLA ITALIAAN?

1) Italia on pyöräily-ystävällinen maa

Ajaminen on helppoa ja turvallista, sillä Italiassa polkupyöräily on elämäntapa, osa arkea. Autoilijat huomioivat ja kunnioittavat pyöräilijää, pelkokerrointa ei ole :) Taajamien kohdilla ja kaupungeissa saattaa olla pyöräteitä- ja kaistoja, joiden käyttäminen on kokemukseni mukaan kuitenkin vapaaehtoista. Pyöräilijä harkitkoon, missä kunkin nopeudella on paras ajaa. Pyöräturistina liikkuessa on vastaanotto kaikkialla erityisen sydämellistä ja lämmintä.

2) Ystävällisiä ihmisiä :)

En osaa italiaa kuin jokusen fraasin, esim. ”Anteeksi, onko tämä oikea suunta… oikealle, vasemmalle?” Se riittää, eikä sitäkään tarvita. Suurin osa lukuisista tapaamistamme ihmisistä ei puhunut englantia ollenkaan tai hyvin heikosti. Kommunikointi ei kuitenkaan ole kielitaidosta kiinni. Risteyksissä, aukioilla, kahviloissa, hotelleissa, kaikkialla kohtasimme vain ystävällisiä ihmisia, joilla oli aina halu ja aikaa auttaa, neuvoa ja palvella. Sujuvasti italiaksi, jota lopulta aloin ymmärtää kohtalaisen hyvin. Kieltämättä myös sujuva elekieli helpottaa kommunikointia.

3) Hyvä ruoka

Mitähän tästä sanoisi? Meidän oli mahdotonta löytää ruokaa, joka ei maistuisi. Paninit, pastat, risotot, bruschettat, juustot & kinkut, pizzat, jäätelö,… AH! Ja kahvi, Jokaisen kummallisimmankin kyläpahasen kuppilan 50 snt espresso… Voit syödä hyvin edullisesti, halvalla, tai laittaa ruokailuun enemmänkin rahaa, miten haluat. Pyöräillessä tulee helposti keskittyneeksi Primi Piattoihin, ensimmäisiin ja niihin hiilihydraattipitoisiin ruokalajeihin ;) Joskus ehdotus tuli tarjoilijalta, joka tiesi Girostamme: ”Ehkä valmistamme teille suuren kulhollisen oikein hyvää pastaa, vaikkapa… katsokaa sitten, tarvitsetteko enää muuta.”

4) Maisemat ja tiivis asutus

Italia on niin suuri ja profiililtaan monimuotoinen maa, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle oma tie ja maisema. Jos et halua hikoilla ylämäissä, polje vaikka Po-joen vartta ja suistoa. Jos taas haluat katsoa maisemia kauemmas, nouse kinkareille ja nauti. Maaseutua tai kaupunkeja, aina tiivis asutus takaa tiiviin palveluverkon, esim. vesivarastoja voi täydentää jatkuvasti tienvarren kahviloissa.

5) Majoitus

Majoitusta on tarjolla paljon, kaikkialla, ja varmasti jokaisen lompakolle sopivaan hintaan. Pyörän säilytys ei koskaan ollut ongelma, niille löytyi aina hyvä ja turvallinen paikka.

6) Junat

Italiassa on tiivis rautatieverkosto ja edulliset hinnat. Matkan hinta määräytyy kilometrien mukaan, esim. lippu Modenasta Bolognaan maksoi 3,10 € ja Bolognasta Riminille noin 8 €. Jos otat fillarin mukaan paikallisjunaan ostat yksinkertaisesti yhden lipun itsellesi ja toisen pyörällesi. Junan (yleensä) etuosassa on erillinen osasto polkupyörille. Siirtymätaipaleita voi siis halutessaan tehdä edullisesti junalla.

7) Voisiko enää olla mitään muuta?

I bike Italy

Hotel Annamaria, Cesenático, Italy

Keskiviikko 30.6. – kompassin neula kohti pohjoista ja Ferraraa

AlItalia/KLM lento Bolognasta Amsterdamiin kello 17:45 làhti juuri sen verran myòhàssà, ettà nuoriso ei ehtinyt jatkolennolle Helsinkiin vaan jài yòksi lentokenttàhotelliin. Kuulin tàmàn vasta illalla, kun olimme majoittuneet Ferraran pohjoispuolelle, Po-joen kupeeseen Hotelli Da Santoon. Hotelli oli hauska tienvarsihotelli, rakennettu vanhaan teollisuuskiinteistòòn – ilmeisesti sokerijuurikastehdas. Huoneet olivat suuria ja korkeita, kylpyhuonekin varmasti saman kokoinen kuin tavallinen hotellihuone. http://www.dasanto.it/ Alakerrassa làmpenee joka ilta pizzauuni.

Bologna Airport

 Làhdimme polkemaan kolmen maissa lentokentàltà kohti Ferraraa, làmpòtila huiteli reilusti + 30 asteen pààllà. Paikallaan ei tarennut olla, mutta polkiessa ilmavirta sai olon tuntumaan mukavan siedettàvàltà. Bolognasta ostetun uuden kartan avulla saatoimme valita pienià teità ja mutkitella kylàstà kylààn. San Pietro in Casalen kohdalla liikenneympyràssà oli italialainen vastinen Reijo Kelan Hiljaiselle kansalle http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiljainen_kansa , ja italialaisittain tàmà kansa oli tietysti liikkeellà polkupyòrillà.

San Pietro in Casale 1

San Pietro in Casale 2

San Pietro in Casale 3

Ferrara on pyòràkaupunki. Sen, onko kaupungissa vain pyòrià vai pyòràkulttuuri tuntee heti sisààn ajaessa. Tààllà on todellinen pyòràkulttuuri :) Koiratkin sen tietàà.

Ferrara

Dog Bike

Easy living ;)

Pàivàmatkaa tuli tànààn 69,3 km. Kokonaismatka on nyt 1024,3 km.

Kenguru vai jànis?

Tànààn meille tuli muuten tàyteen vuosi ilman autoa. Se, miten tàhàn olotilaan pààdyttiin, on pitkà tarina, jossa on mukana onnellisia sattumia. Kiitos neljàlle ystàvàllà ja muutamalle autovuokraamolle, jotka ovat tarvittaessa tukeneet elàmàntapakokeiluamme ;) Pàivi, Mika, Jarkko ja Hessu.

Yò Po-joen oikealla rannalla

Sunnuntai 13.6.2010 – kohti Roomaa

Seven hills of Rome, Mario Lanzan esitys ennen kuin Härvelimiestä oli olemassakaan.

KLMn lento Helsingistä Pariisin kautta Roomaan lähti 9:25. Tai siis KLM? Hki-Pariisi lennon liikennòi Finnair, Pariisi-Rooma jatkolennon AlItalia.

Reginan osia...

Fillarit oli pakattu pehmeisiin kuljetuslaukkuihin, joista oli painon vuoksi poistettu sisällä oleva metallituki; toisen laukun saimme lainaan taas Ruusulta Itä-Pakilasta. Muuta ruumaan ei menenytkään, kaikki muu kulki käsimatkatavarana: yksi sivulaukku, yksi reppu ja kaksi etulaukkua. Pakaaseja on kolmeksi viikoksi aika vähän, mutta en halua raahata tavaraa vaan ainoastaan itseni halki Italian. Toisessa fillarilaukussa oli mukana pahvilaatikko, johon pakkasimme pyörälaukut Roomassa.  That´s amoren Jerry on tilannut puolestamme laukkujen kuljetuksen Roomasta Venetsiaan, jonne matkamme aikanaan päättyy. UPSn kuriiri hakee (toivottavasti) laatikon aamulla làhtòmme jàlkeen hotellista.

Varusteet ovat suurinpiirtein samat kuin viime kesän Hollannin reissulla. Yksi tärkeimpiä  on kompassi, sitä ilman en reissuun lähtisi. Olemme pyörineet, yhdessä ja yksin, riittävän monessa kaupungissa etsien sitä oikeaa ulosmenotietä…  Paras tapa päästä matkaan on aluksi ottaa pelkkä suunta ja polkea, kyllä niitä tienviittoja aikanaan vastaan tulee. Löysin eteisen lipaston laatikosta osiksi hajonneen peukkukompassin, josta sain pienen pyöreän pohjoisennäyttäjän Ortliebin etulaukun karttapussiin.

Jos lompakko, vararenkaat, paikkatarvikkeet ja lääkkeet ovat fillarimatkalla itsestään selviä, niin minun henkilökohtainen TOP5 varustelista, joka tungetaan yllämainittuihin minipakaaseihin, on

1) kompassi

2) Tuulalta Pariisista saatu pieni vaaleanpunainen muistikirja, jiohon mahtuu valtavasti asioita

3) kamera

4) nippusiteitä (niillä korjaa mitä vaan)

5) pienen pieni matkavedenkeitin, Hollannin reissulla erinomaiseksi todettu!

Ai onko kypärä mukana? No on toki :)

Rooman kentàllà oli pientà jànnitystà, kun fillarilaukut eivàt ilmestyneetkààn hihnalle. Ja muutama kanssamatkustajakin kaipasi omiaan. Lentokenttàvirkailijan selvitettyà asiaa pakaasit viimein lòytyivàt, eivàt onneksi Pariisista vaan Roomasta, tosi hieman eri paikasta kuin piti. Siispà hotelliin fillareita kasaamaan!

Hotellihuoneesta tuli varikko

Roomassa odotti suloinen pilvipouta ja 28 asteen làmpòtila…

Pàivàn jààtelò

Domenica , 7th Day – Monte Grappa!

Sunnuntaiaamupyöräily hiljaisessa Mestressä. Jerry Napoli haki fillarinsa Villa Chrispistä 8:00.

JERRY´S BIKES: Villa Crispi, Mestre, Italy, 25.4. 6:50 AM

Sunnuntaiaamu Mestressä - hiljaista

Finnairin tuhkattomalla lennolla Venetsiasta Helsinkiin oli 18 matkustajaa :) Jokaiselle siis riitti paikkoja yllin kyllin, vain kekseliäisyys rajoitti nukkumisasentoa.

Alppien yllä

Sshhhh....

Duo Torvelo ajoi auton Härveleineen Bassano del Grappaan ja polkaisi Monte Grappan tömpäreelle, 1770 m :D Korkeuseroa autolta huipulle oli noin 1,5 km!

Monte Grappan tosi  nousu alkoi heti alhaalla olevan kylän liittymän jälkeen. Nousun alussa oli opastaulu, johon oli merkitty kaikki reitin varrella olevat ÄSSÄ-mutkat,  siis tosi mutka mutkat. Niitä oli yhteensä 19 kpl. Koska oli sunnuntai, tuli mieleen maaliskuinen Espanjan mooottoripyöräilijöiden käyttämä tienpätkä, täällä oli lähes yhtä vilkasta. Pyöräilijöitä ei juurikaan näkynyt, taisiko olla ainuttakaan Duo Torvelon lisäksi. Mutta purjeliitäjien suosiossa rinne oli, niitä oli kymmenittäin. Päällyste yes ja nousuprofiilikaan ei ollut liian jyrkkä; on se tosin italialaisessa fillarilehdessä merkitty koko matkalta punaisella, mutta onhan Tour de Helsingissäkin tänä vuonna HD nousu :)  Yksi mainitsemisen arvoinen aivan erityinen piirre Monte Grappassa:  ylhäällä kaikki siemailivat ravintolan baarista ostamiaan pikkuputeleissa olevia grappoja! Mikähän lienee raja?

Grappa!

Up!

Tie Monte Grappalle

Vapauden kaiho

Yöksi siirryttiin Bellunoon, NMKY:n hotelliin. Hotellin respassa oli töissä kovasti Sipoon Ilveskantaa muistuttava vastaanottovirkailija. Lähemmällä tarkastelulla kuitenkin selvisi, että kyseessä ei ole piispa, saati paavi, vaan tavallinen pappismies.

KARTTA – MAP

Venerdì 23.4.2010, 5th stage – Mestre & Venice

Perjantaina 23.4. oli Helsinki-Vantaa lentokenttä taas toiminnassa. Mitä sitten? Päivän biisi voisi olla tämä ja päivän leffakohtaus tämä. Pakko sanoa ääneen, taas kerran, että lentokentälle on aina yhtä vaikea fillaroida. Jos en olisi tiennyt, minne mennä, niin olisin jo KEHÄ III kohdalla ajanut harhaan, sillä opasteet näyttivät  jostakin syystä noin 90 astetta väärään suuntaan. Onneksi pahimmalla rastilla eli lentokenttäalueella autoilijat olivat perjantai aamun räntäsateessa ylen kohteliaita ja huomaavaisia :) Tai sitten ne pelkäsivät vihreässä RUKKA-kumipuvussa pyöräilevää naista ;) Green Line to Mars.

Orvokki go go ;)

Puolenpäivän aikaan Duo Torvelo tapasi tiimisä tallipäälliköt hotelli Villa Crispissä Mestressä. Härvelit saivat lepopäivän, sillä paikalle oli tilattu That´s Amoren neljä kaupunkipyörää. Tällä firmalla on hyvä palvelu, fillarit tulivat hotellin pihalle sovittuun aikaan vaikka polkijoiden saapuminen oli islantilaisen tuhkan tupruttelun vuoksi viime hetkelle asti kovin epävarmaa.

That´s Amore!

Päivän ohjelmassa oli  lasagne mestressä, jäätelö Venetsiassa ja ilallinen taas Mestressä. Venetsiaan tietysti pyöräiltiin Ponte della Libertaa, Mestrestä Venetsiaan vievää noin 4 km pitkää siltaa pitkin. Siinä on jopa jonkinmoinen kävely & pyörätie, molemmin puolin. Pahin rasti on liittymä ennen Ponte d Libertaa, siihen on ajettava vilkasta autotietä pitkin, ja varsinkin ohipyyhältävien bussien vauhti on huima! Nopeusrajoitus sillalla on 90 km/h. Asenne pyöräilijää kohtaan oli autoilla kohdallaan, kukaan ei tavoitellut vasenta hihaa vaan kaarsi kaukaa ja kauniisti.

Menomatkalla ei muita fillareita sitten näkynytkään, paluumatkalla sen sijaan peräti neljä: kaksi työmatka-ajajaa matkalla kotiin ja kaksi turistia matkalla Venetsiaan. Matka fillarilla Venetsiaan oli elämys, mutta suosittelen sitä vain seikkailunhaluisille ja  huumorintajuisille pyöräilijöille. Täällä on helppo löytää oma John Wayne Walk. Toinen.

Man of Honor

Venetsiassa pyöräily on kielletty. Lyhyen mutta kiihkeän keskustelun jälkeen päätettiin, että Jerryn fillareita ei jätetä suht hentoisilla lukoilla parkkiin vaan  talutellaan mukana. Siltoja ylös, siltoja alas. Näkivätpä Ponte Rialton :)

Venetsia 23.4.2010

Pahuksen :(

Kyllä tuo Islanti hämmentää Eurooppaa, taas.

Motissa.

To change or not to change, that´s the problem :(

Ash clouds global economy

Tuhkaa…

Härvelimies lähdössä Sipoon tempoajoihin

Plan I

Plan I like Italy :D

L´Italiano – Olen suomalainen – I´m Finnish @ ROSSO 1985

Maanantaina 19.4.2010 Duo Torvelo (map & Torvelo) pakkaa Cervélonsa NATSOIHIN ja lentää Venetsiaan. Lentoyhtiö on KLM, se lentää Helsingistä Venetsiaan Amsterdamin kautt; Finnair lentäisi suoraan, mutta laskuttaa kahden fillarin kuljetuksesta 240 €. KLM tekee sen ilmaiseksi, kun fillariboxi on ainoa matkatavarasi eikä se paina enempää kuin 20 kg.

Marco Polon lentokentällä kaksikkoa odottaa kuljetus Bassano del Grappaan; tämän palvelun tarjoaa That´s Amore cycling holidays in Italy. Majoitus on Best Western hotelli Palladiossa.

23.4. Duo T polkaisee Mestreen. Lauantai 24.4. on lepopäivä; That´s Amore cycling holidays in Italy toimittaa 4 kaupunkipyörää Villa Crispiin. Miksi 4? Lue blogia!

Venetsia-viikonlopun jälkeen Duo T:llä on kuljetus Bassano del Grappasta Cortina d´Ampezzoon, matkatavarat jäävät Bassanoon. Tämäkin kuljetus on tilattu That´s Amore… KARTTA-linkki on tässä, sitä päivitetään kotitarve-giron edetessä.

* * *

Vaan kuinkas sitten kävikään… tuhkapilvi tulla tupsahti islannista, eivät lentäneet pojat Italiaan, mutta eivät luopuneetkaan suunnitelmistaan.


vintage saddle from Verona 1989

1. Day: From Helsinki -9 C to Malaga +19 C

Helsinki, Finland, thursday 18.3. at 7:00 AM temperature was -9 C. People are still skiing in Paloheinä :)

Fuengirola, Spain, same day at 7:00 PM. Temperature was 19 C.

Paloheinä, Helsinki 18.3.2010

Fillarilaukut tulivat perille samalla lennolla, vaikka lentoyhtiö oli Finnair ;) Ruusu oli tinkinyt lähtöselvityksessä molemmille fillareille 30 € kappalehinnan ees taas väittäen, että kyseessä on charter-lento. Reittilennon hinta olisi ollut 60 €/fillari/suunta. Mikähän oli totuus?

Härveli ja Ruusu saivat ilmaa renkaisiin Shellillä. Cruisailua rantabulevardilla :)

Fuengirola, Spain 18.3.2010 - jo on hymy herkässä!

Härvelit lentävät keväällä Venetsiaan

Duo Torvelo sai kevätleiri II ajankohdan sovittua ja madame Torvelo osti lennot. Mini- ja Maxi-Härveli lentävät maanantaina 19.4.2010 Helsingistä Venetsiaan KLM:llä Amsterdamin kautta.

Lentoyhtiön valintaan ei vaikuttanut se, että KLM:n koneet ovat saman väriset kuin kaksi Natsa pyöränkuljetuslaukkua, joihin Härvelit pakataan. Eikä se, että Schipholdin lentoasema on ihan ok paikka vaihtaa konetta vaikka joutuisi hetken odottamaan; sieltähän saa mm. erinomaista Wyngaardin vuohenjuustoa . Woerdeninta. Varsinainen syy on se, että ennenkin polkupyöräystävälliseksi lentoyhtiöksi nimeämäni KLM kuljettaa fillarin tavallisena matkatavarana, jos kokonaispaino ei ylitä 20 kg. Pyörälaukkuun mahtuu siis Härvelin lisäksi vielä muutakin, ja kotimatkalle italialaista hunajaa… Käsimatkatavarassahan kulkee sitten melkein kaikki, mitä pyöräilijä tarvitsee. Niin usein tulee kannettua mukana turhaa tavaraa, tavaraa, tavaraa ;) Finnairilla yksi fillari maksaisi 60 €/suunta eli kahden Härvelin Venetsian lennot olisivat 240 €, enemmän kuin KLM:llä Härvelin + polkijan meno-paluu.