Tag Archives: juusto

Val di Fiemme ja italiaa Italiassa

Saavuin fillarilla Italiaan viime torstaina, Inssbruckin kautta ylös Brenneroon ja sieltä alas Vipitenoon/Sterzingiin. Seuraavana päivänä kävimme Apukuskin kanssa pientä kielipoliittista kisailua, hän luki kylteistä aina paikkakunnann ensimmäisen nimen ja minä käytin sitä jälkimmäistä, italiankielistä.

Etelä-Tirolissa suurin osa asukkaista on saksankielisiä, koko alue liitettiin Italiaan melko myöhään, ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919. Sitä ennen se oli osa Itävalta-Unkaria. Ja kyllähän Vipitenon pikkukaupunki olikin kuin itävaltalainen kylä, joka tosin tarjoili italialaista ruokaa – onneksi. Totta puhuakseni, aloin jo väsyä nahkahousuihin ja halusin kiihkeästi päästä eteenpäin.

image

Valitsimme Vipitenosta (948 m) Bolzanoon tien SS 508 joka nousee aluksi passo Pennesiin ja laskee sieltä Pennesin solaa pitkin Bolzanoon. Nousu passo di Pennesiin tarkoitti noin 16 km yhtämittaista ylämäkeä, mikä oli täyteen lastatulla Kamelillani melkoinen urakka. Ensimmäiset 7 km olivat haastavimpia, vauhtini oli  5-6 km/h mikä tarkoittaa, että tuulettomalla tiellä ystävälliset kärpäset pörräsivät parvena perässäni. Ylevää. En pystynyt edes juomaan ajaessa, joten pidin aina 2 km välein juomatauon. Ensimmäinen kahvitauko oli jo 7 km jälkeen, heh heh.

Pyöräilin ylös hihattomassa paidassa ja lyhyissä ajohousuissa, huipulla (2211 m) puin irtolahkeet, pitkähihaisen aluspaidan, ajopaidan, sadetakin, huivin ja hanskat, jotta tarkenin syödä pinaattignocchini ulkona. Huipulta alkoikin sitten elämäni pisin lasku, noin 50 km alamäki Bolzanoon (262 m), joka sijaitsee siis lähtöpaikkaamme alempana.

Vaikka Bolzano on Etelä-Tirolin pääkaupunki tuntui minusta että olin saapunut oikeastaan italiaan. Italiainen ystäväni kommetoi tuntemustani huvittuneena, hän sanoi tuntevansa päinvastoin Bolzanossa tuulahduksen Itävaltaa, ”koska kaikki puhuvat saksaa”. Ehkä tuntemukseni tulivat rakennuksista, jotka alkoivat näyttää italialaisilta, alppimajat eivät siellä kukkineet. Ja majapaikkamme Arts hotel huokui selvästi Italiaa ja italiaa.

Bolzanosta etelään lähtee mainio pyöräreitti, joka on ilmeisesti rakennettu osittain vanhan tien päälle. Laskettelin Appianon ja Caldaron viinialueiden kautta Oraan, josta aloitin nousun ylös kohti Val di Fiemmen laaksoa (SS 48). Alkumatkan tienvarrella vuorottelivat omena- ja viinitarhat, omenasatoa oli myös myynnissä tien varren suoramyyntipisteissä. Pyöräretkellä minulla on tapana syödä vähintään omena päivässä, siitä saa kuituja, vettä ja suun makeaksi. Halusin ostaa itselleni yhdeltä kojulta omenan, mutta myymässä ollut tyttö ei missään nimessä halunnut maksua, vaan antaa sen minulle lahjaksi.

Varsinainen pysähdyspaikka oli Fontanefreddessä, Monte Cornon kansallispuistoon vievän tien risteyksessä. Edelläni polkenut Apukuski oli löytänyt hienon macellerian, lihakaupan, jota minä vertaisin lähinnä Stockan herkkuun – en koon vaan valikoiman suhteen. Tai ehkä se Stocka kalpenee tämän rinnalla? Appari oli teettänyt valmiiksi juusto-speck leivät, ne syötyämme pääsimme tutustumaan kellariin, jossa lihat ja makkarat kypsyivät. Harmi, että kuvauskalusto jäi yläkertaan.

image

Val di Fiemmen laakso on tullut tunetuksi pohjoismaisten hiihtolajien keskuksena, siellä on mm. järjestetty MM-kisat kolmesti (1991, 2003, 2013). Predazzossa, jossa vietän parhaillaan poikkeuksellisti kaksi yötä samassa paikassa, on mäkihyppystadion, jonka ohi vie hieno pyörätie Predazzosta Moenaan. Ja ainakin heinäkuisena sunnuntaina pyöräilijöitä oli liikkeellä paljon, niin pershikeä polkevia lycra-Lasseja kuin ruutupaidoissaan fiilisteleviä pariskuntia ja ryhmiä. Kaikki mahtuu :)

 

Sain vinkin, että alueelle tyypillistä PUZZONE juustoa saisi osuuskunnan myymälästä Predazzosta, ja googlen avulla löysinkin osoiteen. Kotisivuilla kerrottiin, että sunnuntaisin liike on auki vain iltapäivällä, no mikäs siinä. Pyöräiltyäni paikalle löysin ovesta lapun, jossa myymälän kerrottiin sunnuntaisin olevan auki vain aamupäivällä. Ah, tämä on todella Italiaa! Predazzossa todellakin soljuu italian kieli, olen saanut käyttää vähäistä sanavarastoani selviytyäkseni arjen olennaisuuksista, ruoasta ja majoituksesta. Che bello!

image

Toiset lähtee Nizzaan, toiset lähtee töihin

En ole ihan varma, miten tässä kävi näin.

Pääsiäisen jälkeisenä aamuna minä pyöräilin töihin, Apukuski nosti Natsaan pakatun fillarin taksiin.

Töiden jälkeen minä pyöräilin keskustaan, Appari kokosi fillarinsa Nizzassa. Minä polkaisin Kriittisen pyöräretken, Appari joelle, pohjoiseen ja ylös Giletten kylään.

Helsinki +4 C, Nizza +12 C.

Nyt ei auta kuin tehdä välttämättömyydestä hyve, kyllä tämä Todellinen Pohjoinen Helvetti ja neljä vuodenaikaa on upea juttu. Mikään ei ole niin jännittävää kuin sepelin rahina renkaan alla…

Keskiviikkona Apukuskin tähtäimessä oli Isola 2000 ja yläteiden lumitilanteen katselmus (Ski Center Isola 2000), minulla Kannelmäen Prisma ja Eat & Joyn juustotiski. Hilmaa kiitos. Syntynyt Suomessa, juuret Käkikellomaassa.

Isola 2000 on hiihtokeskus, joka nimensä mukaisesti sijaitsee 2000 m korkeudessa. On sinne Nizzan rannoilta yksin kapuaminen. Apparilla oli suunnitelmissa jatkaa Italian rajalle, mutta vastassa oli hyvissä ajoin isot kyltit, joissa ilmoitettiin tien olevan suljettu. Hyvä niin, sillä info-taulun mukaan lämpötila 2 400 m korkeudessa oli -3 C mikä tarkoittaa, että tielle valuneet sulamisvedet olivat suloisesti jäässä.

Tie D 2205 on kuulemma kokemisen arvoinen, vaikka ei ole edes maisematieksi merkitty. Hyvin ylös ajettavissa ja vastaavasti alas lasketellessa ei juuri tarvi jarrutella.

Viikon fillari 15/2011 – Edam, osa 2

Sitä viime Viikon fillarin sämpylää tämän kanavan varrella ja hollantilaispyörän vierellä syödessämme viereisen penkin vanha herrasmies lähestyi ja kysyi kohteliaasti: ”Excuse me, do you pronounce it Suomi”. Suomen liput liehuivat fillareissamme. Tässä on parin vuoden takaisen reissun kartta.

Edam 2009

Edamia Edamissa

Sivusalkku

Viikon fillari 14/2011 – Edam, osa 1

Edam, pieni kaupunki Hollannissa, lyhyen pyörämatkan päässä Amsterdamista.

Edam 2009

Edamia ja ilmakuivattua kinkkua

edamilaiset

Maaliskuun pasta a la Tallinn – canneloni, kana ja suitsujuust


Canneloneja, kanaa ja savujuustoa

Helmikuun pasta oli omistettu kulttuuripääkaupunki Turulle, tämä maaliskuinen Tallinnalle. Seilasin ensimmäisen kerran Tallinnaan 1983 legendaarisella M/S Georg Otsilla. Samalla reissulla tein Tallinnasta viikonloppuvisiitin Moskovaan, olimme apukuskin kanssa lennon ainoat ulkomaalaiset ja meidät kuljetettiin koneeseen omalla bussilla, paljon ennen muita matkustajia. Onneksi, sillä istumapaikat olivat numeroimattomia ja siinä yhteislähdössä me emme olisi pärjänneet.

Mitä sai Tallinnassa syödäkseen 1980-luvun alussa? Muistiini on jäänyt kanaa, kanaa, kanaa, kanaa ja joskus sianlihaa. Pasta Tallinnan täytyy siis ehdottomasti sisältää kanaa. Kerran eräässä tallinnalaisessa suhshi-ravintolassa tilasin sushi Tallinnan ja siinäkin oli tietysti kanaa :) Toinen ihan ehdoton aines ja virolainen klassikko on suitsujuust eli savujuusto.

Tänä talvena 2011 Itämeri on saanut kattavimman jääpeitteen 24 vuoteen. Tällä hetkellä jääpeite kuuluu yltävän Gotlantiin ja lisäksi se peittää reilut 50 km Liettuan, Latvian ja Venäjän rannikkoa. On siis oikeastaan ihme, että laivat edelleen liikennöivät Itärerellä ja pääsin suunnitelmieni mukaan esikoisen kanssa Tallinnaan hakemaan virolaista savujuustoa. Alkuperän kanssa saikin olla tarkkana, sillä suuri osa Tallinnan kaupoissa myytävästä savujuustosta näytti olevan hollantilaista – kuten laivan myymälän savujuusto.

Sitten pastaan. Maaliskuu on vielä niin kylmä ja talvinen kuukausi, että siihen sopii lämpöisen uunin kautta kulkeva pasta. Huhtikuussa pastatkin muuttuvat keväisiksi ja kevyemmiksi. Valitsin cannelonit, sillä kaapissani on jonkun aikaa seisonut laatikollinen tyhjiä pastarullia. Nyt oikea käsi alkaa olla jo siinä kunnossa, että sillä voi vähän nykertää, vaikkei peukalo ihan kohdallaan olekaan. Siis cannelonien tekoon peukalo keskellä kämmentä :)

Tarvikkeet ovat mausteita ja paistamiseen käytettyä oliiviöljytilkkaa lukuun ottamatta tässä:

7,5 dl maitoa, 75 g vehnäjauhoja, 75 g voita, 200 g savujuustoa, 400 g broilerinjauhelihaa, muutama salottisipuli hienoksi pilkottuna, 14-16 cannelonia

Valmista ensin besciamella kastike: Kiehauta maito kasarissa, mausta muskotilla ja suolalla. Kuumenna kattilassa voi ja lisää siihen jauhot, anna kiehua hiljalleen muutama minuutti. Nosta kattila liedeltä ja vatkaa siihen vähän kerrassaan kuuma maito. Itse käytin vuohenmaitoa; kiitos pikkusiskolle, joka sitä lähettää, ja siskontytölle, joka sitä Helsinginreissuilla kassissaan kantaa.

Sitten varsinainen täyte: Kuullota sipuli öljyssä, lisää broilerinliha ja kypsennä. Lisää joukkoon juustokuutiot ja hieman besciamellakastiketta niin, että seoksesta tulee riittävän notkeaa. Lisää pippuria, suolaa on riittävästi kastikkeessa ja juustossa.

Kokeilin täyttää De Ceccon canneloneja pursotinpussilla ilman minkäänlaista terää. Minusta se oli oiva keksintö, assistenttina toimineen kuopuksen mielestä täyttäminen lusikalla ja veitsen varrella sujui yhtä hyvin.

Lado täytetyt cannelonit vuokaan ja kaada loppu besciamellakastike päälle. Kastiketta tuntuu olevan runsaasti, mutta se kyllä vetäytyy paistaessa. Ripottelin pinnalle muutamia juustokuutioita, mutta se oli virhe; keskirasvainen juusto ei sula, eikä siis ole paistamisen jälkeen maukas eikä kaunis. Pinta ei tosiaan kaipaa muuta kuin kastikkeen. Sitten 200 C uuniin noin 30 minuutiksi :)

Hyvä pasta, vielä parempi mieli :D

Lopuksi: Pyörävuokrausta sekä opastettuja kaupunki- ja päiväretkiä Tallinnassa voi tiedustella CITY BIKESTA. Osallistuin itse viime kesänä ystäväni Päpsin kanssa City Biken kaupunkiajelulle omalla fillarillani, kokemuksia voi lukea TÄSTÄ linkistä.

Helmikuun pasta: Turku – Aurajuustoa ja saksanpähkinöitä

Helsingin & Tallinnan kaksoiskaupunkivision rinnalla on meillä tänä armonvuonna 2011 upea Euroopan kaksoiskulttuuripääkaupunki Turku & Tallinna. Kunnianosoituksena Turulle on helmikuun pasta Aurajuusto-saksanpähkinäpastaa :) Aurajuustoa valmistettiin aluksi Turussa, muistona siitä on logossa Turun tuomiokirkko. Virtuaaliretken Aurajoen historiaan ja luontoon voi tehdä TÄMÄN linkin kautta. Nykyään Aurajuusto valmistetaan Äänekoskella.

Koska sinihomejuusto ja päärynä muodostavat lähes pyhän liiton, on Auran seurana tuoretta päärynää. Saksanpähkinät tuovat hyvän maun ohessa mukaan pehmeitä, sydänystävällisiä rasvoja  ja parantavat muutenkin ravintoarvoa.

Pähkinöissä ja siemenissä on paljon proteiineja, välttämättömiä rasvahappoja, E-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja ja useita kivennäisaineita, mm. rautaa, kalsiumia ja magnesiumia.  Lisäksi niissä on paljon ravintokuituja ja ne ovat sietämättömän maukkaita. Mutta nyt herkuttelemaan! Seuraavaala ohjeella valmistuu primi piatti neljälle.

Pasta Turku eli Aurajuusto-saksanpähkinäpasta

400 g pastaa, mieluusti jotain pientä ja lyhyttä. Kuvan annoksessa on napolilaista Garofalon RADIATORI-pastaa, jota myy ainakin Stockmann.

200 g Auraa, 100 g saksanpähkinöitä, 75 g voita, 1½ päärynää pieneksi kuutioituna, 1-2 dl kermaa

persiljaa, suolaa, hunajaa, oliiviöljyä ja pippuria

Sulata voi paistinpannulla, murenna kevyesti sekaan sksanpähkinät. Lisää vuorotellen päärynät, suolaa ja murennettu Aura, koko ajan sekoitellen. Lorauta joukkoon kerma ja anna kiehahtaa. Kumoa keitetty pasta kastikkeeseen ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon reilu teelusikallinen juoksevaa hunajaa. Oma suosikkini tässä on tumma ja voimakas kastanjahunaja, miele di castagno, jota kannan kassissa Italiasta, mutta se nyt on ihan makuasia. Kunhan on hunajaa :) 

Sirottele valmiin pastan päälle vielä persiljaa ja mustapippuria, pirskauta pinnalle hieman oliiviöljyä ja nauti. Yksinkertaista, helppoa, nopeaa ja herkullista :D

Niitä unelmia – toivon polkevani 2011 Turkuun. Helmikuussa joka tapauksessa käyn esikoisen kanssa Tallinnassa ja maaliskuussa kehittelen tietysti pastan kulttuuripääkaupunki Tallinnalle. Perinteitä kunnioittaen; muistoni kantavat aina Viron sosialistiseen neuvostotasavaltaan ;)

Tammikuun pasta: maccheroni al formaggio – makaronia ja juustoa

Jotakin uutta tähän blogiin. Pyöräily ja pasta liittyvät niin saumattomasti yhteen, ainakin meillä, että ajattelin jakaa silloin tällöin jonkun pastavinkin. Noukin itsekin paljon vihjeitä monista ruokablogeista. Lisäsin siis blogiin uuden kategorian: Hyvä pasta – parempi poljenta.

Vuoka, johon pasta on tehty, on teetetty jo joitakin vuosia sitten keraamikko Erkki Steniuksella Tapanilassa. En löytänyt mistään riittävän suurta vuokaa kotijoukkueemme uuniruoille, joten Savi-Erkki dreijasi sellaisen mittojen mukaan.

Tammikuun pasta tihkuu juustoa ja voita, tuoksahtaa häivähdykselle lämmintä muskottia, se on runsasta ja rehellistä talviruokaa. Alkuperäisessä ohjeessa voita käytettiin 200 g, mutta kyllä hieman vähemmälläkin pärjää. Liian vähällä voilla on kuitenkin turha kikkailla, voi pitää runsasjuustoisen pastan rakenteen kunnossa; ilman voita juusto jumittuu ja pastasta tulee tahmaista, kokemusta siitäkin on :) Suuri osa voista valuu onneksi vuoan pohjalle .

Tein bechamelkastikkeen siskolta saadusta vuohenmaidosta, se antaa häivähdyksen lisämakua kokonaisuuteen. Sisko työskentelee jokusen päivän viikossa Muroleen Maaritin mikrojuustolassa. Vuohenmaito säilyy hyvin pakastimessa ja on nopea sulattaa mikrossa, jos unohtaa ottaa sen ajoissa sulamaan. Bechamelkastike (la besciamella) kannattaa valmistaa huolella. Ohjeeseen tarvitaan 200 g kastiketta, mutta niin pientä annosta en osaa kunnolla keittää. Tässä ohje ½ litraan maitoa, lopulle kastikkeelle löytyy varmasti käyttöä.

Bechamelkastike – la besciamella

½ litraa maitoa, 50 g voita, 50 g vehnäjauhoja, suolaa, muskottia.

1) Kuumenna kasarissa suolalla ja muskotilla maustettu maito kiehuvaksi. 2) Sulata toisessa kasarissa voi, laita jauhot sekaan ja lämmitä sekoitellen keskilämmöllä muutama minuutti. 3) Nosta kattilat liedeltä sivuun, lisää kuumaa maitoa jauhoseokseen vähän kerrassaan koko ajan voimakkaasti vatkaten. ÄLÄ enää keitä äläkä kiehauta!

Maccheroni al formaggio – makaronia ja juustoa

Näin syntyy pasta nälästä riippuen 4-5 hengelle. Ohje on helppo puolittaa parin hengen annokseksi.

500 g maccheroni pastaa (eli ”makaronia”, pientä pyöreää ja onttoa), 400 g mozzarellaa kuutioituna pieniksi kuutioiksi, 200 g karkeaa parmesanraastetta, 200 g bechamelkastiketta, 100-200 g voita, muskottia, korppujauhoja, oliiviöljyä.

1) Keitä pasta ”melkein” kypsäksi, valuta ja kaada kulhoon. 2) Kaada pastan sekaan molemmat juustot, bechamelkastike  sekä melkein kaikki voi (kuutioina) ja sekoita voimakkaasti. 3) Kaada pasta uunivuokaan. 4) Ripota päälle loppu voi, korppujauhoja ja ripaus muskottia. Voit jättää myös osan parmesanista pinnalle ripoteltavaksi. Suihkauta tai lorauta kaiken päälle vielä ohut oliiviöljyhuntu. 5) Laita pasta 180 C uuniin reiluksi 10 minuutiksi.

Viikon fillari 1/2010 – Kuppi kahvia, kiitos!

Cafe Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24, Helsinki. Vieressä Maatilatori Eat&Joy, josta ainakin joulukuussa 2010 sai Muroleen Maaritin mikrojuustolan kutunjuustoa.

Missä kuljimme kerran, sallittakoon suora Westön lainaus. Siitä, miten erilaisiksi kahden ihmisen mielen kaupunkikartat Helsingistä voivat muodostua, voi lukea Aliisan maailmasta. Vaikka molemmat kyllä pyöräilevät samassa kaupungissa. Westön polkupyörämerkintöjä lisää myöhemmin.

Fillarisuunnitelmia ja pizzataidetta – cycling plans and pizza art 2011

Matkaa teen, tyhjä maantie alla. Määränpää, jossain maailmalla.” Johnny & The Dodgers, Matkaa teen, Turenki Records 2010.

I have never eaten pizza in Naples. My Finn Autumn Pizza is made of beetroot (barbabietola rossa). First I cooked thin slices of beetroot in olive oil and balsamico. Then I made three variations of  Beetroot Pizza.

1. Tomato sauce, cheese, beetroot, figs (in cognac, www.svansoe.com), Aura blue cheese. Clear and beautiful!

2. Tomato sause, cheese, beetroot, goat cheese (formaggio di capra), marinated red onions, sunflower seeds. This was the best one!!

3. Tomato sauce, NO cheese, figs, goat cheese, chestnut honey (miele di castagna). Delicious :)

Vedi Napoli e poi muori.” I´m just middle-aged…

Autumn in Helsinki, Finland. I love this country and four seasons, I enjoy every dark and cold morning, I do. But I´m still dreaming of summer cycling…

 

Torna a Sorrento – Palaja Sorrentoon, Mauno Kuusisto was singing 1962. I was born in 60´s. Yes, I`m goin to cycle to Sorrento, maybe next season…

Training for my/his own Giro

J Ax – S.N.O.B.

Perjantaina töiden jälkeen poljin hiekkaisia pyöräteitä Hietalahteen, hakemaan jo aiemmin sovittamani Plan B – paidan. Kuopuksen Glorian nastat rahisivat autojen pöllyttämällä asfaltilla. Eivät rahise viikonlopun jälkeen. Kotimatkalla Helsingin perukoille poikkesin Alkon lippulaivassa eli Kampin myymälässä. Ajatuksissani oli kaksi tuotehankintaa viikonlopun treeneihin. Reilun viikon kuluttua Duo Torvelo lähtee polkemaan Italiaan Veneton provinssiin, perusleiri on Bassano del Grappassa. Halusin siis viinin, jonka rypäleet ovat kasvaneet ja kypsyneet mahdollisimman lähellä poikien polkemispolkuja. Se olisi osa perjantain valmistavaa harjoitusta. Lauantain harjoitus olisi suunnattu jo kesäkuuhun, joilloin poljen Roomasta Venetsiaan. Työtoverini Samin innoittamana aion jatkaa pizzanleivontaa, ja siihen kaipasin viiniä, joka pärjäisi taas kerran jopa vuohenjuustolle & anjovikselle.

Alko mainostaa tarjoavansa palvelua ja ainakin tänään se piti lupauksensa. Sain viinit ja lisäksi tarinan :)  Kevätleirin valmistava valkoviini on ANSELMI San Vicenzo 2008, sitä haettiin hetki tietokannasta. Punaviiniä minua palvellut nainen ei edes miettinyt. Hänelle välähti muisto, joka johdatti askeleet hyllylle, jonka äärellä sain kuulla tarinan.

ANSELMI San Vicenzo 2008

”Kerran. Kerran lähdin pyöräilemään tälle tilalle, olin saanut ajoohjeet joiden mukaan matakaa olisisi noin 20 km. Todellisuudessa sitä oli yli 40 km, ja suurin osa ylämäkeä, jota reunusti metsä. Tuulen värähdyskään ei sinne käynyt…”

2007 Barone Ricasoli Chianti Classico Brolio. mapin hyväillessä Tikkurilan Ajomiehen huoltamaa Härveliä (Malagan reissun maakosketusten jäljiltä) luin muitakin tarinoita Toscanasta, TÄMÄ kannatta myös jakaa.

Ruoka, jonka näille teimme, olisi taas oma tarinansa, mutta sen kirjoittakoon jokainen itse :D

BROLIO Barone Ricasoli, Chianti classico 2007