Tag Archives: HePo

TdH retkivauhtia 2015

Se tunne, kun seison Maunulan majalta 9:30 aloittaneen ryhmän kanssa odottamassa samaan aikaan Velodromilta startanneita. Kun Apukuski alias Masan takana tulee pitkä nauha pyöräilijöitä. Onko nuo kaikki tulossa tälle retkelle?!

Helsingin Polkupyöräilijät ry eli HePon lauantairetkien ohjelmassa on pitkään ollut ”TdH retkivauhtia”, se ajetaan muutama viikko ennen varsinaista Tour de Helsinkiä. Haluamme tarjota tilaisuuden tutustua TdH reittiin rauhallisesti, tasaisella noin 20 km keskinopeudella, pienillä juoma- ja suuremmilla ruokapysähdyksillä. 

 Lauantaina 8. elokuuta 2015 olin itse vetämässä retkeä kolmatta kertaa, tällä kertaa sweepinä eli viimeisenä, varmistellen että kaikki pysyvät letkassa. Retken varsinainen vetäjä oli Apukuski alias Masa tai PMatti ja hänen apunaan HePon pj KMatti eli Mane ja Lyydia. Tässä retkessä on aivan erityinen tunnelma, minkä vuoksi toivon jatkossakin voivani olla mukana järjestämässä tätä 140 km lenkkiä. Mukana oli maantiepyöriä, retkipyöriä, hybridejä, cyclocrosseja ja yksi ihan rehellinen fixi, viimeiselle kypärännosto ja kumarrus hienosta suorituksesta. 

Bembölen kahvituvalla, jossa pidimme ensimmäisen pysähdyksen, laskin joukon vahvuudeksi 39 pyöräilijää! Aikaisempien kahden vuoden aikana, jotka olen ollut mukana, joukko on kiitettävästi kasvanut, mutta silti tämä yllätti ennakko-odotuksemme. Kuten Matti & Matti jossakin  vaiheessa totesivat, jatkossa meidän on hieman kehitettävä järjestelyjä, eihän tällä porukalla enää pienet kahvilat (ja varsinkaan WC:t) vedä.

Aamulla Maunulan majan parkkipaikalle ajoi nuori nainen, nosti auton tavaratilasta pyörän ja kertoi saapuneensa Mäntsälästä. – Luin vuosi sitten tästä tapahtumasta samana aamuna Helsingin Sanomien Minne mennä -palstalta, ja harmitti kun en ehtinyt mukaan. Olen nyt seurannut HePon facebook-ryhmää ja odottanut, että tämä retki tulisi uudestaan.

Vastaavanlaisia kauniita lähtötarinoita saimme kuulla useita. 

– Olen seurannut HePon sivuja jo pitkään, mutta olen ajatellut että tämä on jotenkin ”suljettu” porukka. Nyt tapahtumakutsu rohkaisi lähtemään mukaan, mieli teki niin kovasti kokeilla elämäni pisintä retkeä.

– Olen ollut HePon rivijäsen jo jonkun aikaa, maksanut jäsenmaksunkin, mutta nyt houkutti niin kovasti kokeilla pitkää matkaa rauhallisesti että päätin uskaltaa mukaan.

– Olin keväällä siellä kehäratapyöräilyssä, ja kun nyt olen pyöräillyt kesällä vähän enemmän niin päätin tulla kokeilemaan tätä.

  
Nämä ja muut vastaavat viestit ovat tärkeitä meille hepolaisille. Meidän tavoitteemme on tavoittaa koko ajan uusia ihmisiä, jotka kaipaavat seuraa, tukea, rohkaisua ja apua pyöräilyharrastukseensa. Sekä suunnittelussa että tiedottamisessa onkin tärkeää yrittää kuvailla retken tai lenkin luonne siten, että siitä saa realistisen kuvan, ja myös toteuttaa se kuten on sovittu. Tämän blogi-kirjoituksenkin tarkoitus on luoda kuvaa siitä, millainen on TdH retkivauhdilla, ja ehkä näin rohkaista taas ensi vuonna jonkun uuden pyöräilijän mukaan.

Vaikka ryhmän pyöräilijöillä oli hyvinkin erilaiset lähtökohdat pitkään retkeen, oli joukko hyvin toimiva, yhtenäinen ja toisiaan kannustava. Joukkoon mahtui niin maanteiden konkareita kuin niitä, jotka eivät koskaan aiemmin olleet ylittäneet 100 km rajaa. Todella monelle tämä oli kesän pisin pyöräily, olemme todella iloisia että saamme HePossa tarjota mahdollisuuden tähän, jokaisen ilo omasta suorituksesta on yhteinen ilo. Oli sitten kyseessä palauttavaa lenkkiä polkeva juoksija tai jalat lopussa kipeinä omaa ”en olisi aamulla vielä uskonut että pystyn tähän” ennätystä polkeva työmatkapyöräilijä.

  

Lydian sanoin, kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Retkelle voi tulla, vaikkei osaisi vaihtaa rengasta, riittää kun sellainen on mukana. Apu on aina lähellä, tälläkin matkalla kävi kolme rengasrikkoa. Ensimmäisen renkaan vaihtoi KMatti, kaksi seuraavaa pyöräilijä itse, ja aina mukaan jäi joku vetäjistä varmistamaan reitillä pysymisen, kunnes muu joukko olin tavoitettu.

Retki on erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin, kerätä ja jakaa tietoa, kysyä mikä ikinä pyöräilyssä kiinnostaa, aikaahan on paljon. Retkeilystä, kuntolenkeistä, työmatkoista, talvipyöräilystä, kilpailuista, HePon toiminnasta, varusteista, Team Rynkebystä, puheenaiheita on yhtä paljon kuin polkijoita. Tai sitten polkea ihan hiljaa, nautiskella elokuisesta maalaismaisemasta, joka näyttää ja tuoksuu kauniilta. Tällä kertaa sääkin oli suotuisa, saimme yllin kyllin auringonpaistetta mutta emme pisaraakaan sadetta.

Myös ryhmässä ajaminen oli usealle aivan uutta, moni kertoi pyöräilleensä aina vain yksin. Tämän ja muut aiemmin kuvailevat seikat huomioiden oli lähes käsittämätöntä, miten kauniisti tuo lähes neljänkymmenen pyöräilijän helminauha liikkui ja pysyi koossa! Rehellisesti, tämä oli täyden kympin ryhmä!

  
Koska ajajia oli paljon ja hyvin erilaisia, päättivät Matti & Matti viimeisellä taukopaikalla Nikkilässä tarjota hieman nopeampaa ryhmää viimeiselle noin 30 kilometrille. KMatin mukaan starttasikin pieni joukko, jotka polkivat perille noi 26 km keskinopeudella (KMatti voi tarkentaa). Lähdössä PMatti lupasi shampajaa sille, joka pesisi KMatin Kuninkaanmäen kinkareessa. Ja perillä Velolla totesimme, että jaamme Tuomaksen sinne kuljettamat eväät kaikkien kanssa. – Luotin kaimaan ;)

Tuomas ja Lydia olivat edellisenä iltana hakeneet meiltä rinkallisen tavaraa: kuohuviinilaseja, veitsiä, ruis snackeja pari pulloa shampanjaa, Italiasta tuomaani vuohenjuustoa ja sopressa-salamia. Minulla ja Apukuskilla oli vielä kilistämättä Apparin parin viikon takaiselle PM kullalle, olin silloin pyöräretkellä Italiassa ilman pyörää, ja päätimme tehdä sen nyt vanhojen ja uusien tuttujen seurassa. Laseja olin varannut vain 12, sillä kuten alussa sanoin, en osannut kuvitella joukon kasvavan näihin mittoihin. Mutta hyvin tuo kaikille riitti. Kaikki eivät tulleet Velolle asti, jos koti oli loppumatkan varrella se veti pitkän päivän päätteeksi kuin magneetti. 

Ja se hetki, kun kuulet lauseen: – En olisi vielä aamulla uskonut, että pystyn tähän. Ja että tämä tuntuu näin hyvältä.

Jos mielessä on vielä varsinainen TdH, on hyvä muistaa, että senkin voi polkea ilolla ja innolla, ilman mitään turhia paineita. Siteeraan taas Lyydia, joka lopussa naureskeli Kätilöopiston mäessä (varsinaisessa kuntoajossa) kirittelijöille ja ohittelijoille: – On yksi ensimmäinen sija, sitten on vain muita sijoja. Jokaiselle yksi. 

   
   

Viikon fillari 23/2015 – Ihan itse tehty!

Helsingin Polkupyöräilijöiden sunnuntairetkiletka on hauskan näköinen kooste mitä erilaisimmista polkupyöristä. Mukana on mummiksia, cyclareita, nojapyöriä ja vaikka mitä. Viime sunnuntaina Rantoja ja puutarhoja -retkellä oli mukana myös tämä ihan itse tehty nojakki.   

HePon kaikille avoimet sunnuntairetket starttaavat Maunulan majalta (Keskuspuisto) kello 10:30. Retket ovat ohjattuja, ilmaisia, ne eivät edellytä jäsenyyttä. Sunnuntairetket ovat auhalliseen tahtiin poljettavia, niillä keskitytään katselemaan maisemia tai juttelemaan uusien ja vanhojen tuttavien kanssa. Pysähtelemme kiinnostavissa paikoissa, ja retken vetäj on aina suunnitellut reitin varrelle taukopaikan, jossa voi nauttia päiväkahvit.

Kuvat ovat viime sunnuntain retkeltä. Odotamme ilolla uusia retkeilijöitä mukaan!

  
   

Aash keittoa Afganistanista – Right to Ride

Teurastamon kesän avauksessa lauantaina 16.5.15 yhdistyi kaksi hienoa asiaa, pyöräily ja ruoka. Stadin Ketju & Ravintolapäivä yhdistyivät konkreettisesti Right to Ride -ravintolassa, jossa keitettiin ja tarjoiltiin tyypillistä afganistanilaista arkiruokaa aash-keittoa. 

  
Right to Ride on Afganistanin Bamyanissa toimiva naisten pyöräilyjoukkue. Nämä nuoret naiset haluavat ajaa fillareilla, harjoitella ja kilpailla, vaikka se on tällä hetkellä Afganistanissa hyvin erikoinen harrastus naisille. Kaikilla joukkueen jäsenillä pitää olla isän tai veljen lupa pyöräillä, lisäksi he tarvitsevat lääkärintodistuksen siitä, että pyöräily ei ole haitaksi terveydelle. 

Right to Ride ravintola on osa afgaaninaisten tukihanketta. Hanketta vetävät Naistoimittajat ry ja Helsingin Plkupyöräilijät ry. Tavoitteena on yksinkertaisesti hankkia naisille varusteita, pula on kaikesta. Tällä hetkellä joukkue suunnittelee itselleen ajopaitaa, yhteistyötämme hidastaa lähinnä tiedonkulku – internet ei ole kaikille arkea. Hanketta voi seurata TÄÄLLÄ, tänään saimme mm. kauan kaivatun @postin Kabulista. Liitteenä oli tulevan ajopaidan logo ja muutamia kuvaterveisiä Bamyanista.

  

Right to Ride ravintolan asikkaat varmistivat, että tytöt saavat paitansa, niihin riittävä pääoma on nyt koossa. Seuraava toive on kunnolliset kypärät, jotka ovat paikallisissa olosuhteissa todella tarpeen.

Aash-keitto (keitto = shorba) on afganistanilaisen pääkokkimme Nasrinin mukaan kaikkkialla maassa syötävä arkiruoka. Aineksiltaan se on suomalaiselle hyvin tuttu, mausteet kurkuma, korianteri ja chili muuttavat sen keski-aasialaiseksi. 

Keittoon tarvitaan sipulia, valkosipulia, perunoita, porkkanoita, kikherneitä, nuudeleita/pastaa ja öljyä. Mausteet ovat suolan lisäksi kurkuma, tuore ja kuivattu korianteri ja tomaattipure. Keiton viimeistelyyn tehdään valkosipulilla ja suolalla maustettu jugurttikastike sekä minttukastike, jossa on tuoretta minttua, valkosipulia ja vettä (ravintolapäivän minttukastikkeessa oli myös hunajaa). Ja viimeiseksi pinnalle hyppysellinen tuoretta tilliä ja/tai korianteria.

Onions, garlic, potatoes, carrots, chic beans, pasta/noodles and oil. Tomato pure, turmenic, dryed and fresh coriander. To jugurt: jugut, salt & garlic. To mint: fresh mint, garlic, water (honey). Fresh coriander and/or dill.

  
Näin syntyy Nasrinin ja Kariman aash: Pilkottu sipuli ja valkosipuli haudutetaan öljyssä. Niiden pehmettyä lisätään tomaattipure, rouhittu kuiva korianteri ja kurkuma. Sekoitellaan ja annetaan hieman paahtua, minkä jälkeen lisätään vettä. 

Kiehuvaan keittopohjaan lisätään ensin pieneksi kuutioidut porkkanat, kun ne ovat vähän pehmenneet lisätään perunakuutiot. Tämän jälkeen pataan lisätään silputtua tuoretta korianteria.

Nuudelit/pasta lisätään keittoajan mukaan. Ravintolapäivään teimme tuorepastaa, joka kypsyi hetkessä, mutta afgaanirouvien mielestä kuivattu pasta on ihan yhtä hyvää.

Keittoastia tai annos viimeistellään jugurttikastikkella, minttukastikkeella ja tuoreilla yrteillä. 

   
   Perinteiseen tapaa keittoon voi lisätä lihapullia, mutta yhtä lailla käyttämällä munattomia nuudeleita siitä saa täysin vegaanin. Helppoa, yksinkertaista ja herkullista. Kariman ja Nasrinin ohjeen mukaan lihapullien pitää olla naudanlihasta ja pieniä, muuten aivan kuin ”suomalaisia lihapullia”.

Aashia eli nuudelikeittoa syödään sekä alku- että pääruokana, pääruokana siihen pääsääntöisesti lisätään lihapullat. 

Sittenpä vaan perunoita kuorimaan ja korianteria murskaamaan! 

   
           Kuvat: Sirkku I. Ilse P. ja mip63

Viikon fillari 20/2015 – Rengasrikko a´la HePo

Helsingin Polkupyöräilijöiden kaikille avoimet sunnuntaiset pyöräretket ovat taas käynnissä. Lähtöpaikka  on Maunulan ulkoilumaja Helsingin Keskuspuistossa, josta starttaamme 10:30.

Koska kovaan ääneen mainostamme, ettei retkeläisten tarvitse osata edes renkaan vaihtoa, julkaisen sanojeni vakuudeksi HePon Herrasmiesten työnäytöksen 10.5. valkovuokkoretkeltä. (Enemmän retkikuvia, mm. Viikin ihant vasikat. näet TÄÄLLÄ.)

Kun jonon takamiehen rengas tyhjeni, pysähtyi koko seurue. Takamies oli vasta ehtinyt irrottaa renkaan, kun huomasi, että siihen oli kiinnittynyt kaksi paria käsiä. Hän päätti irrottaa otteensa ja keskittyi kuvaamaan, miten Keijo teki työn muiden haastellessa mukavia. 

Ulkorenkaasta löytyi pieni vihreä lasinsiru, ”halpaa valkoviiniä” totesi Herrasmiesjoukko. Koko retken tunnelmia ja mm. Viikin hurmaaavia vasikoita voi katsella TÄÄLLÄ.

   
         

Kehäratapyöräily

1.7.15 avatuu Helsingin keskustan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman yhdistävä kehärata. Kehäradan viereen rakennetaan pyöräteitä, joista osia päästiin kokeilemaan lauantaina 9.5. HSL:n kehäratapyöräilyssä. YHteistyökumppanina oli mm. Helsingin Polkupyöräilijät, joiden retkivetäjät ohjasivat ryhmiä reilun 40 km matkalla kauniissa toukokuisessa säässä.

Ohessa tunnelmia ryhmän YläFemma eli 5 matkan varrelta. Muutama kuva lisää 0n TÄÄLLÄ.

 
                 

Right to Ride – Hyväntekijäisyys-spinnig Meilahdessa 14.2.

Right to Ride, oikeus ajaa polkupyörällä. Olen ollut pyöräilyopettajana Helsingin Pyöräilijöiden Satu Leppäsen ideoimissa ja toteuttamissa maahanmuuttajien pyöräilykouluissa ja saanut kuulla silmästä silmään asian, jonka olen aiemmin vain lukenut artikkeleista.

”Teille suomalaisille on niin itsestään selvää, että kaikki osaavat ajaa polkupyörää. Minun kotimaassani…”  tästä alkaa monta hyvin erilaista tarinaa, Euroopan ytimestä Ranskasta Venäjän yliopistokaupunkien kautta afrikkalaisiin kyliin. Hyvin erilisissa tarinoissa on polkupyörän lisäksi yksi yhteinen teema, se että tuo paikasta toiseen melko nopeasti liikkuva kulkuneuvo on kielletty erityisesti naisilta.

10675759_761454977275393_3033472750383527486_n

Bamyanissa toimii aktiivinen nuorten naisten polkupyörätiimi nimeltään Right to Ride. Tytöt harjoittelevat tavoitteellisesti ja osallistuvat kilpailuihin. He haluavat urheiluharrastuksensa ohella murtaa afgaanityttöjen elämää rajoittavia ahtaita sääntöjä. Muslimitytölle polkupyöräily ei ole ihan tavallinen harrastus ja he saavatkin kuulla monenlaista huutelua tienvarrelta maantiellä harjoitellessaan. Tytöt eivät huutelijoista välitä ja heillä on harrastukselleen perheidensä tuki.
Helsingin Polkupyöräilijät ry (HePo) tukee yhteistyössä Naistoimittajat ry:n kanssa Right to Ride-joukkueen toimintaa. Right to Ride –tukiryhmä kerää varoja ja varusteita joukkueelle. Tarvetta on mm. ajovaatteille, kypärille ja pyörille.
 (S. Ikonen)

Yhteistyökumppaneiksi ovat lupautuneet jo alkutaipaleella Halti, Suomen Puolustusvoimat, Luhta ja SP Bike Service Oy Salosta.

Hyväntekeväisyystilaisuudet alkavat helmikuun lopussa, luvassa on sisäpyöräilyä, naurujoogaa ja nojatuolipyöräretki Himalajan vuoriston rinteille.

Ystävänpäivänä lauantaina 14.2. pidetään Meilahden urheiluhallissa spinnig-harjoitus, jonka osallistumismaksu 20e käytetään Right to Ride tiimin ajopaitojen hankintaan. Mukaan ovat tervetulleita niin kehäraakit kuin harrastusta aloittelevat, paikan päällä saa tukea sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Ystävää ei jätetä edes ylämäessä, paitsi kisoissa ;) Harjoituksen vetää HePon Satu Leppänen.

Kysymiksiä ja ajatuksia hankkeesta voi lähettää HePon puheenjohtajalle matti.kinnunen@hepo.fi tai Team Orvokille team.orvokki@gmail.com

Keep on cycling in the free world!

Merkitse kalenteriisi myös torstai 26.2. ja lauantai 28.2.

IMG_7537

Viikon fillari 21/2014 – Jopolle kyytiä

Ei tiennyt JOPO mihin oli matkalla. Viime kevään fillarimessuilla sen voitti helsinkiläinen opiskelija, jolla oli jo kaksi fillaria. Niinpä HePolainen kukkahattutäti osti fillarin vieraspyöräksi hyvään ylihintaan, nuoria täytyy tukea :)IMG_4255

Aluksi oli aika hiljaista, JOPO pääsi kauppamatkoille ja kasvimaalle.

IMG_5447

Sitten saimme kymmenenksi päiväksi syyrialaisen vieraan, joka muiden ollessa töissä tutki JOPOlla pohjoisen Helsingin polkuja ja teitä. Ja polki myös HePon Valkovuokkoretken 10.5., reippaat 51 km kotiovelta kotiovelle!

IMG_5630

Sunnuntaina 18.5. JOPO sai kyytiä Suvilahdessa, jossa HePolaiset Kukkahattutädit opettivat polkupyöräilyn jaloa taitoa muualta Suomeen muuttaneille naisille, oli joukossa yksi mieskin.

Katso VALOKUVAT täällä.

Svenska YLE teki fillarikoulusta ajatuksia herättävän jutun, voit katsoa sen täällä.

JOPO on muuten erinomainen harjoittelupyörä aikuiselle! Lämmin kiitos Helsingin Seurakuntayhtymälle, joilta saimme lainaan viisi valkoista, taivaallista JOPOa.

Team Orvokki hengessä, Kilometrikisassa myös kesällä 2014 :)