Tag Archives: fillarinkuljetus

Provincia di Lecco ja Italian kevät

Leccon maakunta (provincia di Lecco) sijaitsee keskellä Lombardian provinssia. Sanotaan, että sen maisemat näkyvät monessa klassisessa maaluksessa, mm. Leonardo da Vincin Mona Lisan taustalle. A closer look at the Mona Lisa -linkistä pääset Louvreen nimensä mukaisesti tutustumaan lähemmin tuohon kiehtovaan maalaukseen. Avaamisen arvoinen linkki.

Lecco 2011

Maakunnan pääkaupunki on noin 45 000 asukkaan Lecco, pieni kaupunki vuorten ja järven kainalossa. Kaupunki sijaitsee Como-järven kaakkoiskulmassa, noin 50 km Milanosta pohjoiseen. Milanosta on hyvät junayhteydet Leccoon.

Fillari Helsingistä Milanoon:

Huhtikuussa lämpötila Leccossa nousee päivällä usein jo 20 asteeseen eikä iltaisinkaan laske juuri alle 10 C. Toki vuosissa on eroja. Sadekuuroihin on syytä varautua.

Torstaina, Thorin päivänä 26. toukokuuta ajetaan Giro dItalian  ´2011 18. etappi Lombardiassa, Morbegnosta San Pellegrino di Termeen. Reitti kulkee koko Como-järven itärannan ja Leccon kaupungin kautta Bergamoon ja sieltä vuorille loppunousuun. ”Medium mountain stage” 147 km  kaunista järvenrantaa ennen kisan kolmea viimeistä päivää ja päätöstä.

Sinnepä sinne, pojat ovat nostaneet sukset  talviorrelle ja Natsat on pakattu! Noin 15 km järven rantaa Leccosta pohjoiseen, Liernassa, odottaa Villa Topazio. Hienot lenkkimaisemat alkavat heti omalta pihalta ja rantarataa pitkin pääsee sujuvasti siirtymään vaikkapa koilliseen kinkarejahtiin (KARTTA). Mutta päivä kerrallaan, katsotaan…

  • Tilataksi Malpensa – Lierna (4 h + 4 fillaria) 200 €, etukäteen varattuna (Taxi Varenna, Nelly and Marco Barili)
  • Taxi Malpensa – Lecco 130 €, tilattu (Taxi Varenna)
  • Malpensa Express lentokentältä Milanoon 7 €
  • Juna Milanosta Leccoon luokasta riippuen 4 € tai 6 €

Lecco 2011

Jutun kuvat ovat kuopuksen.

Tour de Tallinn

Kaikki alkoi Pariisissa, kun rikoin hyvin häilyviä rajojani ja osallistuin opastutellu pyöräretkelle. Huomatakseni, miten mukavaa on ajaa jonkun perässä, ilman karttaa ja kompassia, ja miten mukavaa on kuunnella tarinoita kaupungista, jonka kuvitteli suurin piiretin tuntevansa.

Kun ystäväni P soitti ja sanoi varanneensa lauttaliput ja hotellin kahdelle akalle & kahdelle tsygälle minä googlasin Tallinnan opastetut pyöräretket. Löysin yhden ja laitoin e-mailin, johon Toomas vastasi. www.citybike.ee

 

Polkaisimme siis vähän ennen viittä (17:00) Tallinnan vanhassa kaupungissa Uus 33 sijaitsevan toimiston/myymälän/pyöräkorjaamon eteen. Matkaan oli lähdössä yhteensä yhdeksän hengen seurue, in english, toki palvelua saa tarvittaessa muillakin kielillä. Myös suomeksi ;)

Matkaajia Euroopasta ja Aasiasta & me kaksi suomalaista. Me kaksi, jotka olemme visiteeranneet jo aikanaan Neuvosto-Eestissä. Ja siitä eteenpäin aina uskollisesti kerran kesässä ja talvessa. Olemme nähneet kaiken… emmekä silti tienneet mikä tuo puisto oikeastaan oli, miten se oli syntynyt ja säilynyt ja mikä sen merkitys tämän päivän arjessa on. Tai ymmärtäneet, mikä on matkailun ja turismin merkitys tälle kaupungille; Virossa on 1,3 miljoonaa asukasta ja vuosittain siellä käy yli 2 miljoonaa turistia. Huh.

Ennen meidän starttia lähti matkaan seitsemän naisen polttariseurue, seitsemän hengen kimppapyörällä polkien. Pyörävuokran ohella CITYBIKE tarjoaa näillä 7 hengen pyörillä myös kuljetuksia ja opastettuja ajeluja.

Oppaamme oli sympaattinen nuori mies, joka hoiti tehtävänsä rutiinilla ja ok. Luulen, että hän on ratapyöräilijä. Tuli vain sellainen tunne. Jännitystä? Tai jotakin… Hän tiesi faktat, puhui ok ameriikkalaisella aksentilla (nopeasti), polki reippaasti, mutta ei ihan ymmärtänyt polkuturistin tempoa. Minä ja P olimme joukosta ainoat, jotka olimme nähneet kaiken aiemmin. Muille joukkueen jäsenille kaikki aukesi ensimmäisen kerran; he kaipasivat selvästi aikaa ihmettelyyn. Toivon ja uskon, että pojat oppivat päivien myötä. Ettei kiertopolkaisu ole kisa vaan fiilistelyä ja läsnäoloa ;)

Kadriorka Park – Swan Lake

Retki kesti noin kaksi tuntia ja maksoi 16 € vuokrafillarilla ja 8 € omalla fillarilla. Edullinen, sanoisin. Hintaa voisi nostaa, mutta myös aikaa voisi varata tunnin verran lisää. Kaksi tuntia uteliaille, kaupunkiin virittyneille matkailijoille on aika vähän. Suosittelen lämmöllä tämän firman palveluja ja toivon pojille onnea ja menestystä yrityksensä kanssa!

Puhkaja, Tauno  Kangro 1996

Puhkaja, Tauno Kangro 1996

I bike Tallinn :D

* * * * *

Fillarin kuljetus reitillä Helsingistä Tallinnaan maksaa suomalaisella Eckerö Linella kesällä 2010 5 €/suunta. Sekä meno- että paluupäivänä laivalla oli useita polkupyöriä. Tallinnassa ei ole hyvää kaupunkipyöräkulttuuria eikä juurikaan pyöräteitä tai -kaistoja. En ihmettele, että paikalliset tuntuvat valitsevan mieluummin jalkakäytävän kuin ajoradan. Pyörä kaupunkiretkellä Tallinnassa on erinomainen himmailuväline, mutta minun mielestäni edellytyksenä on riittävä siviilirohkeus ajaa autojen seassa; jos et rohkene ajaa Helsingissä Hämeentiellä älä lähde fillarilla Tallinnaan, siitä voi tulla ilon sijasta stressiä ;)

Helsinki-Tallinna 1.8.2010

Majoitumme Viru hotellin 21 kerroksessa Tallinnan kattojen yllä, pyörämme yöpyivät alakerrassa matkatavaroiden säilytyshuoneessa. Ei huolta :)

Bike Italy!

I bike Italy!

Tämä on tiivistelmä Rooma-Venetsia reissusta kesällä 2010…

Pyöräilin kesällä 2010 puolisoni kanssa kolme viikkoa Italiassa. KARTTA, johon on merkitty reitti linnuntietä, on tässä linkissä. Alkuperäinen tarkoituksemme oli polkea Roomasta Toscanan halki suoraan kohti Firenzeä ja Bolognaa, johon tyttäremme saapuivat 11 päivän ajaksi. Viterbossa ja Orvietossa vietettujen öiden aikana syntyi kuitenkin uusi suunnitelma, päätimme ylittää Apenniinit hieman korkeammalta kohtaa ja näin katsastaa Umbriaa ja Ligurianmeren rannikkoa. Matkaa kertyi loppujen lopuksi kokonaisuudessaan 1300 km. Pisin päivämatka oli 146 km, lyhyin 58,5 km, mutta se nyt ei kerro yhtään mitään. Ei kinkareista, ei väsymyksestä jota loman alussa repussa kannetaan, ei kahviloissa istutuista hetkistä :) Ei hetkistä, jolloin on pakko pysähtyä ja kysyä: miksi minä olen täällä?  Päivätaipaleet olivat kilometreissä huomattavasti lyhyempiä mutta ajassa juuri sellaisia kuin olin ennalta ajatellut.

Lensimme fillareitten kanssa 13.6. Helsingistä Pariisin kautta Roomaan, lentoyhtiö oli KLM. Lentoyhtiön valinnan ratkaisi kokonaishinta yhdistelmälipulle Helsinki-Rooma & Venetsia-Helsinki. KLM kuljettaa edelleen pakatut fillarit normaalina matkatavarana 20 kg asti, mikä voi merkitä matkalipun kokonaishinnassa melko paljon. Pyörät oli pakattu pehmeisiin kuljetuslaukkuihin, joista oli painon vuoksi poistettu sisällä oleva metallinen tuki ja pyörät. Samalla laukuuista tuli helposti kokoontaitettavia; pakkasimme ne Roomassa pahvilaatikkoon ja UPS hoiti paketin kuljetuksen Roomasta Mestreen, jossa meillä oli jo varattuna viimeinen majoitusyö. Kuljetus maksoi alle 20 €, Jerry Napolin www.rentalbikeitaly.com firman kautta.

Alkumatkan ainoa tavoite oli olla lauantaina 19.6. Bolognassa, jonne tyttäremme saapuivat. Bolognaan saimme em. Jerry Napolilta kaksi vuokrapyörää, sieltä käsin teimme koko poppoo retken Firenzeen. 10 päivän perheloman aikana teimme Bolognasta käsin omia ja yhteisiä pikku lenkkejä sekä vietimme muutamia lepopäiviä; niitä mahtui koko matkaan yhteensä neljä.

Via Firenze

Nuorison palattua Suomeen 30.6. jatkoimme matkaa kohti pohjoista, Alppien rajaa. Sieltä oli vielä laskeutuminen Mestreen, josta paluulento Amsterdamin kautta Helsinkiin lähti sunnuntaiaamuna 4.7. Sopiva aika poistua, sillä pari päivää myöhemmin annettiin Pohjois-Italian kaupunkeihin hellevaroitus.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen ja viimeisen yön sekä perheloman aikaiset majoitukset. Omaa matkaamme teimme fiiliksellä, katsotaan mihin mennään ja kuinka pitkälle jaksetaan. Ja aina saimme vuoteen ja puhtaat lakanat. Kahtena aamuna teimme varhaisia päätöksiä ja katsoimme majoituksen valmiiksi netistä. Ne olivat päiviä, jolloin en ollut ihan vakuuttunut omasta jaksamisestani, ja halusin jotakin varmuutta etapin loppuun. Kummallakin kerralla tämä varatoimenpide osoittautui turhaksi, minulla taisi olla vain alkumatkasta uskon puutetta itseeni polkijana.

MIKSI FILLARILLA ITALIAAN?

1) Italia on pyöräily-ystävällinen maa

Ajaminen on helppoa ja turvallista, sillä Italiassa polkupyöräily on elämäntapa, osa arkea. Autoilijat huomioivat ja kunnioittavat pyöräilijää, pelkokerrointa ei ole :) Taajamien kohdilla ja kaupungeissa saattaa olla pyöräteitä- ja kaistoja, joiden käyttäminen on kokemukseni mukaan kuitenkin vapaaehtoista. Pyöräilijä harkitkoon, missä kunkin nopeudella on paras ajaa. Pyöräturistina liikkuessa on vastaanotto kaikkialla erityisen sydämellistä ja lämmintä.

2) Ystävällisiä ihmisiä :)

En osaa italiaa kuin jokusen fraasin, esim. ”Anteeksi, onko tämä oikea suunta… oikealle, vasemmalle?” Se riittää, eikä sitäkään tarvita. Suurin osa lukuisista tapaamistamme ihmisistä ei puhunut englantia ollenkaan tai hyvin heikosti. Kommunikointi ei kuitenkaan ole kielitaidosta kiinni. Risteyksissä, aukioilla, kahviloissa, hotelleissa, kaikkialla kohtasimme vain ystävällisiä ihmisia, joilla oli aina halu ja aikaa auttaa, neuvoa ja palvella. Sujuvasti italiaksi, jota lopulta aloin ymmärtää kohtalaisen hyvin. Kieltämättä myös sujuva elekieli helpottaa kommunikointia.

3) Hyvä ruoka

Mitähän tästä sanoisi? Meidän oli mahdotonta löytää ruokaa, joka ei maistuisi. Paninit, pastat, risotot, bruschettat, juustot & kinkut, pizzat, jäätelö,… AH! Ja kahvi, Jokaisen kummallisimmankin kyläpahasen kuppilan 50 snt espresso… Voit syödä hyvin edullisesti, halvalla, tai laittaa ruokailuun enemmänkin rahaa, miten haluat. Pyöräillessä tulee helposti keskittyneeksi Primi Piattoihin, ensimmäisiin ja niihin hiilihydraattipitoisiin ruokalajeihin ;) Joskus ehdotus tuli tarjoilijalta, joka tiesi Girostamme: ”Ehkä valmistamme teille suuren kulhollisen oikein hyvää pastaa, vaikkapa… katsokaa sitten, tarvitsetteko enää muuta.”

4) Maisemat ja tiivis asutus

Italia on niin suuri ja profiililtaan monimuotoinen maa, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle oma tie ja maisema. Jos et halua hikoilla ylämäissä, polje vaikka Po-joen vartta ja suistoa. Jos taas haluat katsoa maisemia kauemmas, nouse kinkareille ja nauti. Maaseutua tai kaupunkeja, aina tiivis asutus takaa tiiviin palveluverkon, esim. vesivarastoja voi täydentää jatkuvasti tienvarren kahviloissa.

5) Majoitus

Majoitusta on tarjolla paljon, kaikkialla, ja varmasti jokaisen lompakolle sopivaan hintaan. Pyörän säilytys ei koskaan ollut ongelma, niille löytyi aina hyvä ja turvallinen paikka.

6) Junat

Italiassa on tiivis rautatieverkosto ja edulliset hinnat. Matkan hinta määräytyy kilometrien mukaan, esim. lippu Modenasta Bolognaan maksoi 3,10 € ja Bolognasta Riminille noin 8 €. Jos otat fillarin mukaan paikallisjunaan ostat yksinkertaisesti yhden lipun itsellesi ja toisen pyörällesi. Junan (yleensä) etuosassa on erillinen osasto polkupyörille. Siirtymätaipaleita voi siis halutessaan tehdä edullisesti junalla.

7) Voisiko enää olla mitään muuta?

I bike Italy

Hotel Annamaria, Cesenático, Italy

Lauantai 3.7. – Viimeinen polkaisu Mestreen

Haikeutta. Tänään oli viimeinen ajopäivä kolmen viikon Italian reissulla. Mestressä, Venetsian mantereen puoleisessa kaupungissa, odotti hotellihuone ja seuraavana aamuna aikainen lento Helsinkiin. Nuha oli vienyt voimia, ja muutenkin suurin into polkea tasamaata kohti määränpäätä ei ollut suuri. Tie 245 Bassanosta Mestreen oli ok, ei mitenkään erityinen. Parasta katseltavaa olivat lukuisat häät, joita lauantaina vietettiin jokaisessa kylässä, jonka läpi poljimme. Koko matkan KARTTA – MAP on tässä linkissä; olen merkinnyt sinne pisteitä, joiden kautta poljimme, ja joitakin tieosuuksia.

Lauantaipäivän häähumua

Alkumatkasta ohitimme Rossano Venetossa Wilierin tehtaan http://www.wilier.it/it/ . Perinteistä italialaista polkupyöränvalmistusta vuodesta 1906, runko mm. Marco Pantanille. Tässä vielä linkki YouTubeen, Bicycle World: Wilier Bikes with Mark Deterline. Pantanin patsaalla Cesenáticossa on itseoikeutetusti Wilierin runko.

Rossano Veneto

Cesenático 18.6.2010

Päivä oli tolkuttoman kuuma, vettä ja juomaa kului. Yhden täydennystauon pidimme Castelfranco Venetossa, jonka ydinkeskustaa ympäröi upea kaskiaikainen linnoitus.

Castelfranco Veneto

Parikymmentä kilometriä ennen Mestreä sattui reissun ensimmäinen välinerikko, minulta påamahti yksi takapinna poikki. Eipä siitä onneksi ollut merkittävää haittaa himmaillessa kohti määränpäätä. Mestreä luoteesta lähestyessämme kohtasimme varmasti koko reissun parhaat pyörätiet- ja kaistat, niitä oli ilo ajella. Pohjoisessa pyöräkaistoja on taajama-alueilla paljon, mutta niiden taso vaihtelee kovasti. Pääsääntöisesti valitsimme autotien, mutta joskus vilkasliikenteisellä tieosuudella salli pyörätie ajelun ja juttelun rinnakkain. Italiassa pyöräteiden käyttö on terveen järjen mukaista ja joustavaa. Niitä saa käyttää, mutta voit myös ajaa ajotiellä, jos sen parhaaksi näet. Kukaan ei osoita mieltä, se kuuluu asiaan, kunhan noudatat samoja liikennesääntöjä kuin muut.

Perillä Hotelli Antonyssa odotti Rooman hotelliin jätetty paketti, jossa olivat pyörälaukkumme. Pehmeät laukut sai pakattua tiiviiseen pakettiin, painoa koko pakkauksella oli alle 10 km. Jerry Napoli http://www.rentalbikeitaly.com/ oli järjestänyt kuljetuksen UPSllä oman firmansa kautta, hintaa palvelulle tuli noin 15 €.

Fillarilaukut

Saimma viedä pyörät ylös huoneeseen purkamista ja pakkausta varten, Mapin ei siis tarvinnut viettää aikaa autotalissa tai pihalla. Mukavampaa puuhaa ilmastoidussa huoneessa :) Huoneen ikkunasta näkyi lahden toisella puolella oleva Venetsia, jonne minun ei todellakaan tehnyt mieli. Olin siellä huhtikuussa, kun kävin tervehtimässä kevätleireileviä Mapia ja Torveloa, ja muistan hyvin millainen ihmispaljous ja hälinä siellä oli jo silloin. Mitä se onkaan nyt, heinäkuun alussa?! Ei minulle, aoinakaan tänään, kiitos. Kylällä hotellin vieressä oli Gelateria, joka myi kotitekoista jäätelöä. Korvasin illallisen intohimollani, italialaisella jäätelöllä, tällä erää viimeisellä: jugurttia, pistaasia, sitruunaa ja suklaata. Mestren Parco San Giulianosta kantautui Aerosmithin konsertin ääniä. Sopisiko tämän tarinan loppuun Aerosmithin Dream on?

Ajot on ajettu

Päivämatkaa tuli 68,9 km. Näin ollen Minun oma Giro d´Italia 2010 oli pituudeltaan 1304,4 km. Mapilla pari lenkkiä pidempi…

Sunnuntai 13.6.2010 – kohti Roomaa

Seven hills of Rome, Mario Lanzan esitys ennen kuin Härvelimiestä oli olemassakaan.

KLMn lento Helsingistä Pariisin kautta Roomaan lähti 9:25. Tai siis KLM? Hki-Pariisi lennon liikennòi Finnair, Pariisi-Rooma jatkolennon AlItalia.

Reginan osia...

Fillarit oli pakattu pehmeisiin kuljetuslaukkuihin, joista oli painon vuoksi poistettu sisällä oleva metallituki; toisen laukun saimme lainaan taas Ruusulta Itä-Pakilasta. Muuta ruumaan ei menenytkään, kaikki muu kulki käsimatkatavarana: yksi sivulaukku, yksi reppu ja kaksi etulaukkua. Pakaaseja on kolmeksi viikoksi aika vähän, mutta en halua raahata tavaraa vaan ainoastaan itseni halki Italian. Toisessa fillarilaukussa oli mukana pahvilaatikko, johon pakkasimme pyörälaukut Roomassa.  That´s amoren Jerry on tilannut puolestamme laukkujen kuljetuksen Roomasta Venetsiaan, jonne matkamme aikanaan päättyy. UPSn kuriiri hakee (toivottavasti) laatikon aamulla làhtòmme jàlkeen hotellista.

Varusteet ovat suurinpiirtein samat kuin viime kesän Hollannin reissulla. Yksi tärkeimpiä  on kompassi, sitä ilman en reissuun lähtisi. Olemme pyörineet, yhdessä ja yksin, riittävän monessa kaupungissa etsien sitä oikeaa ulosmenotietä…  Paras tapa päästä matkaan on aluksi ottaa pelkkä suunta ja polkea, kyllä niitä tienviittoja aikanaan vastaan tulee. Löysin eteisen lipaston laatikosta osiksi hajonneen peukkukompassin, josta sain pienen pyöreän pohjoisennäyttäjän Ortliebin etulaukun karttapussiin.

Jos lompakko, vararenkaat, paikkatarvikkeet ja lääkkeet ovat fillarimatkalla itsestään selviä, niin minun henkilökohtainen TOP5 varustelista, joka tungetaan yllämainittuihin minipakaaseihin, on

1) kompassi

2) Tuulalta Pariisista saatu pieni vaaleanpunainen muistikirja, jiohon mahtuu valtavasti asioita

3) kamera

4) nippusiteitä (niillä korjaa mitä vaan)

5) pienen pieni matkavedenkeitin, Hollannin reissulla erinomaiseksi todettu!

Ai onko kypärä mukana? No on toki :)

Rooman kentàllà oli pientà jànnitystà, kun fillarilaukut eivàt ilmestyneetkààn hihnalle. Ja muutama kanssamatkustajakin kaipasi omiaan. Lentokenttàvirkailijan selvitettyà asiaa pakaasit viimein lòytyivàt, eivàt onneksi Pariisista vaan Roomasta, tosi hieman eri paikasta kuin piti. Siispà hotelliin fillareita kasaamaan!

Hotellihuoneesta tuli varikko

Roomassa odotti suloinen pilvipouta ja 28 asteen làmpòtila…

Pàivàn jààtelò

Plan I

Plan I like Italy :D

L´Italiano – Olen suomalainen – I´m Finnish @ ROSSO 1985

Maanantaina 19.4.2010 Duo Torvelo (map & Torvelo) pakkaa Cervélonsa NATSOIHIN ja lentää Venetsiaan. Lentoyhtiö on KLM, se lentää Helsingistä Venetsiaan Amsterdamin kautt; Finnair lentäisi suoraan, mutta laskuttaa kahden fillarin kuljetuksesta 240 €. KLM tekee sen ilmaiseksi, kun fillariboxi on ainoa matkatavarasi eikä se paina enempää kuin 20 kg.

Marco Polon lentokentällä kaksikkoa odottaa kuljetus Bassano del Grappaan; tämän palvelun tarjoaa That´s Amore cycling holidays in Italy. Majoitus on Best Western hotelli Palladiossa.

23.4. Duo T polkaisee Mestreen. Lauantai 24.4. on lepopäivä; That´s Amore cycling holidays in Italy toimittaa 4 kaupunkipyörää Villa Crispiin. Miksi 4? Lue blogia!

Venetsia-viikonlopun jälkeen Duo T:llä on kuljetus Bassano del Grappasta Cortina d´Ampezzoon, matkatavarat jäävät Bassanoon. Tämäkin kuljetus on tilattu That´s Amore… KARTTA-linkki on tässä, sitä päivitetään kotitarve-giron edetessä.

* * *

Vaan kuinkas sitten kävikään… tuhkapilvi tulla tupsahti islannista, eivät lentäneet pojat Italiaan, mutta eivät luopuneetkaan suunnitelmistaan.


vintage saddle from Verona 1989

5. Day: Kevätklassikko, Kohti Granadaa!

Maanantaiaamu Malagassa oli aurinkoinen ja Härvelimieskin taas kunnossa. Duo Ruuseli pakkasi fillarin etukaukut ja etsi Malagan kaupunkin koillisnurkalta pohjoiseen lähtevän tien 7000; päämäärä oli Granada ja Sierra Nevadan vuoristo. Syksyllä Alpeilla poljettiin reppu selässä, nyt kokeilussa on Ortliebin etulaukut.

Aamupäiväkahvin jälkeen Colmenarissa kaksikon piti kääntyä tielle A 356 kaakkoon, karttalinkki on tässä. Kevätklassikossa tärkeintä on matkanteko, ei itse määränpää, ja niinpä heti Riogordossa siirryttiinkin kapuamaan maisematietä MA 3107 Benamargosaan.  Sieltä laskettiin lähes nollaamaan korkeuskäyrät Véles-Málagan kohdille ja lopulta ylös teitä A 356 ja A 402. Niin kauan kuin valoisaa riitti. Moottoritien jälkeen etsittiin tien 355 varrelta asemaa; asema löytyi, mutta junat olivat sen jättäneet jo kauan kauan sitten. Hämärässä (?) tien viitoitus katosi ja idässä siintävän Granadan sijaan pyörät kulkivat koilliseen Illoraan, jossa fillarit pakattiin bussin penkkien väliin.

Olisihan Granadaan suorempia ja lyhyempiäkin teitä ollut ;) Bussi jätti Duo Ruuselin ** Hotelli Elenan eteen, 50 eurolla siisti majoitus kahdelle miehelle ja polkupyörille.

Pikalounas

"Polttaa, kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä..."

Danny: Kesäkatu 1966

1. Day: From Helsinki -9 C to Malaga +19 C

Helsinki, Finland, thursday 18.3. at 7:00 AM temperature was -9 C. People are still skiing in Paloheinä :)

Fuengirola, Spain, same day at 7:00 PM. Temperature was 19 C.

Paloheinä, Helsinki 18.3.2010

Fillarilaukut tulivat perille samalla lennolla, vaikka lentoyhtiö oli Finnair ;) Ruusu oli tinkinyt lähtöselvityksessä molemmille fillareille 30 € kappalehinnan ees taas väittäen, että kyseessä on charter-lento. Reittilennon hinta olisi ollut 60 €/fillari/suunta. Mikähän oli totuus?

Härveli ja Ruusu saivat ilmaa renkaisiin Shellillä. Cruisailua rantabulevardilla :)

Fuengirola, Spain 18.3.2010 - jo on hymy herkässä!

Härvelit lentävät keväällä Venetsiaan

Duo Torvelo sai kevätleiri II ajankohdan sovittua ja madame Torvelo osti lennot. Mini- ja Maxi-Härveli lentävät maanantaina 19.4.2010 Helsingistä Venetsiaan KLM:llä Amsterdamin kautta.

Lentoyhtiön valintaan ei vaikuttanut se, että KLM:n koneet ovat saman väriset kuin kaksi Natsa pyöränkuljetuslaukkua, joihin Härvelit pakataan. Eikä se, että Schipholdin lentoasema on ihan ok paikka vaihtaa konetta vaikka joutuisi hetken odottamaan; sieltähän saa mm. erinomaista Wyngaardin vuohenjuustoa . Woerdeninta. Varsinainen syy on se, että ennenkin polkupyöräystävälliseksi lentoyhtiöksi nimeämäni KLM kuljettaa fillarin tavallisena matkatavarana, jos kokonaispaino ei ylitä 20 kg. Pyörälaukkuun mahtuu siis Härvelin lisäksi vielä muutakin, ja kotimatkalle italialaista hunajaa… Käsimatkatavarassahan kulkee sitten melkein kaikki, mitä pyöräilijä tarvitsee. Niin usein tulee kannettua mukana turhaa tavaraa, tavaraa, tavaraa ;) Finnairilla yksi fillari maksaisi 60 €/suunta eli kahden Härvelin Venetsian lennot olisivat 240 €, enemmän kuin KLM:llä Härvelin + polkijan meno-paluu.

Näin pakataan Härveli Natsaan

Tämä juttu ei kaiken kokeneita fillarimatkailijoita varmaankaan kiinnosta, mutta itse olin sen verran ihastunut näkemääni että haluan jakaa kokemuksen muille vähemmän pyöräänsä paketoineille. Heinäkuussa Helsinki-Vantaalla pakkasin Reginaani ainakin puoli tuntia (assistentin avustuksella), joten hämmentynyt riemun tunne oli suuri kun näin, miten  Härveli pakattiin  Natsa pyörälaukkuun 5 minuutissa:

Härveli Natsassa

Härveli Natsassa

1) Kiekot irti ja laukkuun.

2) Sarvet irti.

3) Satula irti.

4) Polkimet irti.

Käsittämättömän kätevää! Tyhjään tilaan mahtuu vielä ne villahousut :)