Minä

IMG_0017

Olen keski-ikäinen, keskinkertainen, keskiluokkainen, aika keskiverto suomalainen nainen. Ihan tavallinen ihminen. Keski-ikäinen, mikäli elän 100 vuotiaaksi. Eli Seppo-sedän sanoin, vähän selkä seinää vasten ;)

Työskentelen yrityksessä Helsingin kaupunki erityiopettajana ja suuren koulun apulaisrehtorina. Uskon lujasti seuraaviin sukupolviin, lapsiin ja nuoriin. Töissä en luovuta, koskaan, maantiellä se on helpompaa.

Asun metsän laidassa pääkaupungissa Helsingissä, sitä metsää sanotaan puistoksi. Perheeseeni kuuluu minun ja Apukuskin lisäksi kaksi nuorta aikuista, joilla on tosin jo omat osoitteet toisaalla Helsingissä. Meille jäi muuttojen jälkeen muutama undulaatti ja  kahdeksan polkupyörää, pikku hiljaa undulaatit ovat pudonneet orrelta ja pyörätkin vaihtuneet. Paitsi Orvokki. Forever.

Muistan hyvin, kun äitini Alli Aleftina 60-luvulla kuljetti meidät lapset polkupyörällä babuskan luo, pikkusisko Tarjan etutarakassa, minut takana. Sitä en muista, oliko tarakalla allani jokin pehmuste, mitään sen kummempaa istuinta ei ollut. Jalat täytyi jaksaa pitää tuo reilu 5 km matka harallaan, takapyörän pinnat olivat pelottavia ja joskus haavoittivatkin jalkaani. Tämän muiston jakanee moni.

Opin polkupyörällä ajamisen taidon 60-luvulla hiekkaisella kotitiellä paperitehtaan varjossa Kymenlaakson Inkeroisissa. Linjoilla.

Muistan hyvin huojuvat, pelottavat, ohuet apupyörät. Ensimmäinen polkupyörä, josta minulla on muistikuvia, oli harmaa. Muistossani. Kasvaessani aloin pyöräillä kotitieltä kauemmas. Tehtaan rakennuttamaan, Alvar Aallon suunnittelemaan kansakouluun (1 km). Inksaan oppikouluun (2 km), se muuttui vuoden sitä käytyäni peruskouluksi. Liikkalaan hevosia hoitamaan (10 km), Kouvolaan kaupunkiin (22 km). Nyt rakas pikkuinen kotikuntani on osa tuota silloin kaukaista, suurta ja ihastuttavaa kaupunkia. Suur Kouvola.

70-luvulla rippilahjaksi saaduilla ja kesätöillä (sokerijuurikkaan harvennusta) ansaituilla markoilla ostin ensimmäisen vaihdepyöräni, 5-vaihteisen vaalean beigen Helkama Kaunottaren.  Ylpeydelläni ei ollut rajaa. Kun lukiovuosina 80-luvun alussa lähdin kesäksi siivoamaan ruotsalaiseen sairaalaan, talutin myös Helkaman laivan ruumaan. Pyöräilin, koska halusin päästä jonnekin.

Löysin kotiteiltä puolison, joka polki myös ilokseen, ei vain siirtyäkseen paikasta toiseen. Pyöräretkiä lämpöisessä ja märässä Suomen suvessa. 80-luvun loppupuolella pyöräretkiä uudessa kotikaupungissa Helsingissä. Orvokki ostettiin esikoisen syntymän aikoihin 1990, siihen kiinnitettiin valkoinen Hamax lastenistuin.

Tavoitin polkupyöräilyn sietämättömän keveyden.

Lähdössä Tour de Helsinkiin 2012

Esikoiseni ajeli apupyörävuotensa Moskovassa, Puistokehän hiekkaisella kävelytiellä, kuopus Pohjois-Helsingin piha- ja ulkoiluteillä.

Ei ole maantie polkemalla loppunut.

Rakastan arkea, sillä elämä on juhlaa!

IMG_2064

12 responses to “Minä

  1. Hei, pyöräkuumeessa törmäsin blogiisi – mainio! Auto on ollut out vuoden ja elämä on sujunut mainiosti. Mullon jalat ja bussilippu. Nyt haluaisin kuitenkin päästä lujempaa, joten fillari on hankittava. Ruosteinen Raleigh, väärän värinenkin, menee vaihtoon…
    Mukavaa pyöräilykevättä!

  2. Nice site! Nice to meet you on the road for Amalfi today.
    Enjoy you holiday.
    Always welcome in Sorrento

    Augusto

  3. Hei, pyöräkuumeessa törmäsin blogiisi – mainio! Auto on ollut out vuoden ja elämä on sujunut mainiosti. Mullon jalat ja bussilippu. Nyt haluaisin kuitenkin päästä lujempaa, joten fillari on hankittava. Ruosteinen Raleigh, väärän värinenkin, menee vaihtoon…
    Mukavaa pyöräilykevättä!

    +1

  4. Uudet syksyiset kuvat, very nice ;-)

  5. Mukava pikku juttu päivän Hesarissa sinusta ja Orvokista. Orvokin kuvista tulee aina iloinen mieli!

  6. Mulla oli siinä edessä takapuolen alla mun rakas, vaaleanpunainen ”pikkupeitto”, sinusta en muista mitä oli alla. Kun sie siirryit omaan pyörään ja mie taakse, peitto seurasi mukana. Perin sen harmaan pyörän, kun sie sait serkulle pieneksi jääneen, oikein naistenmallisen.

  7. Hei. Tulin niin iloiseksi, kun vuosien takaa tehty villataakki pulpahti esiin .Voin tehdä sulle uuden ,mut en ihan samanlaista koska takkisi langat olivat kasveilla värjäyttyjä. Mistä muuten ostit takin,muistatko?
    Mukavaa syksyä
    Tarja

    • Heips!

      Voi miten hauska löytö :) Että sinä löysit työsi ja minä sen tekijän.
      Ostin takin aikanaan Ruotsinpyhtään ruukilta, se oli minun lempivaatteeni vuosia, vaate joka herätti iloa myös muissa ihmisissä. Kulutus oli siis kovaa, korjailin takkia aikansa, mutta pari vuotta sitten tein radikaalin päätöksen: vanutin sen ja annoin uuden elämän polkupyörän satulansuojina. Tein siitä kolme suojaa, yhden itselleni ja yhdet kahdelle rakkaalle pyöräilevälle ystävälleni.
      Kyllä, haluaisin ja tarvitsisin uuden lämpöisen villatakin, johon voin kääriytyä kesät talvet – mistähän sinulta voisi tehdä tilauksia?

  8. Hei mip63 :) t. ilse (otin tämän juuri käyttöön)

  9. Tervehdys Järvenpäästä. Kva blogi!. Olen äskettäin uudistanut Järvenpään fillarikerhon sivuja ja liitin myös tämän blogisi sivulinkkeihin. Lukiessani vähän tarkemmin blogia huomasin, että minähän olen kotoisin samasta kylästä, Inkeroisista, kuin sinä :). Samaa Yhteiskouluakin kävimme. terveisin, Jukkis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s