Arktinen ihme – todellista designia

Helsingissä on enemmän lunta kuin Saariselällä, uutisoi maanantain Helsingin Sanomat.

Paloheinä 20.2.2012

Pääkaupungin mittava lumipeite on satanut aika pienessä ajassa tammi-helmikuussa ja suuri osa siitä, noin 20 cm, viime sunnuntaina. Satoi sitä toki muuallakin Suomessa, mutta ei ihan tällaisia määriä.

Minä olin tuona kuuluisana pyrypäivänä taloyhtiömme lumikolan itseoikeutettu kuljettaja. Lähes kuusi tuntia lumitöitä, väliin lepohetkiä, muuta siihen päivään ei juuri mahtunutkaan. Työtoverini kuvasi omaa sunnuntaitaan suurin piirtein näin: ”Yritin ajatella sitä urheilun kannalta, mutta silti meinas huumori loppua. Eilinen lumisateessa kolaaminen oli vähän sama, kuin lastenhuoneen siivoaminen – juuri kun on saanut kamat kasaan, niin joku on ne jo ehtinyt levittää uudelleen.”

Naapurin ihanat tervaskannotkaan eivät muista päivää, jolloin olisi kerralla tullut niin paljon lunta.

Maanantaiaamuna minua odotti arktinen ihme. Se, että kotikaupunki ylipäätään toimi tuon myräkän jälkeen. Hitaasti, mutta varmasti. Hyvä Suomi! Hesari tuli, bussit kulkivat, ihmiset pääsivät töihin, Paperitiikerit tulivat hakemaan keräyspaperit. Onnea sinänsä, että myräkkä sattui koululaisten, opettajien ja näin ollen monien perheiden talvilomaviikolle.

Pientä arktista ihmettä sain ihastella  Keskuspuistossa, johon oli aurattu loistava ulkoilutie. Siinä sitten pojin Kuopuksen pyörällä, oma Orvokkini odottaa mekaanikon kotiutumista maailmalta.

Keskuspuisto, Helsinki

Osa puiston jälkeisistä pyöräteistä oli toki vielä puolilta päivin ummessa, mutta minulle se sopi mainiosti. Talvella olisi muutenkin turvallisempaa ja helpompaa ajella ajoradalla kuin muhkuraisella ja pöperöisellä pyörätiellä. Se saisi olla näinä muutamina lumisina viikkoina mielummin yleisesti hyväksytty tapa kuin poikkeus. Jalankulkijoiden puolesta harmitti, mutta minun reitilläni autoilijat näyttivät väistävän kauniisti ajoradalle siirtyneitä lastenvaunuja ja rollaattoreita. Arktista ihmettä sekin. Ulkoinen uhka, olkoon se vaikka lumisade, vahvistaa yhteisöä ;)

Mitä aurataan ja miten aurataan, kas siinäpä se todellinen jokatalvinen pulma. Olisi mukavaa ja sujuvaa liikua fillarilla, jos tietäisin mikä on se pääverkosto, joka on todennäköisemmin auki? Oman reitin voisin sitten suunnitella sen mukaan, vaikka pienen mutkan kautta. Kertokaa hyvät ihmiset, jos sellainen palvelu on jo olemassa! Eihän sitä koskaan tiedä…

Teiden talvikunnossapito on käsityöläisammatti, siinä jälki puhuu puolestaan. Saman työn voi tehdä monella tavoin, sen tuntee etupyörässään jokainen talvipyöräilijä. Voisiko tuota arvokasta työtä tukea kannustamalla ja palkitsemalla niitä, jotka siinä kehittyvät ja onnistuvat ja näin jakavat iloa myös meille muille talvisille kulkijoille. Niitäkin on, sitä ei voi olla huomaamatta ajellesssaan ympäri vuoden pitkin poikin kaupunkia.

Tämän suuntaisia asioita minä odotan vuoden 2012 maailman desing pääkaupungilta, joka kertoo tavoitteekseen avoimuuden, innovatiivisuuden, käytettävyyden, kestävän kehityksen ja yhteistyön.  Arktisesta ihmeestä voisi pienellä suunnittelulla luoda pysyviä, varmoja ja toimivia rakenteita. Yksi katoksellinen pyöräparkki pääkaupungin keskustaan on äärettömän tarpeellinen, mutta kyllä sinne parkkiin pitäisi pystyä polkemaan kaikkina neljänä vuodenaikana. Mikä ihmeen kausi se on se pyöräilykausi? (Hesarin havainnekuvallinen juttu on tässä linkissä)

Mitä sitten yksittäinen polkupyörällä liikkuva ihminen voi tehdä pyöräilyolojen kehittämiseksi? Vähintään liittyä jäseneksi HePoon (Helsingin Polkupyöräilijät), omien halujen ja mahdollisuuksien mukaan mennä toimintaankin mukaan. Jäsenmaksu vuodelle 2012 on 15 euroa.

Tässä nyt lopuksi edes muoviruusuja niille keskuspuiston höylääjille, jotka eilen voimaannuttivat minua tänään tiistaina odotettavan uuden pyryn varalle.

About these ads

5 responses to “Arktinen ihme – todellista designia

  1. Kolatessani lunta neljättä kertaa sunnuntaina mietin enää ihan pienellä aivosolumäärällä hyötyliikunnan ihanuutta :) -Katujen ym. hoitoluokitus löytyy täältä (myös kartta) http://www.hel.fi/hki/hkr/fi/Kadut/Hoito/Hoitoluokitus
    ja palautettakin voi antaa – hieno systeemi!- täällä http://kerrokartalla.hel.fi/lumipalaute
    - myös siis myönteistä palautetta. Helsinki on hieno kaupunki :)

    • Kiitos, aika haastavaa luettavaa vain tuo kartta, polkupyöräilijän silmin. Noita ruusuja täytyy tosiaan alkaa jakaa ahkerammin, eli syöttää juuri tuota positiivista palautetta. Porkkana on lempijuurekseni :) Piiskasta en pidä. Kuten sanoit, Helsinki ON hieno kaupunki, todellinen arktinen ihme!

  2. HSL:n Pyöräilyn ja kävelyn reittiopas on hervottoman herkullinen työkalu, jota on vielä näppärä käyttääkin! Siihen kun saisi luokitukseksi ”talvella ykkösluokkaa” tms. Onneksi töihin pääsee arkiaamuina autojen renkaanjälkiä seuraillen kakkosluokan autotiellä.
    Ympärivuotinen pyöräily on lisääntynyt viime vuosina todella paljon, ja uskon, että yhä useampi valitsisi kulkuvälineeksi polkupyörän, jos siihen ei liittyisi epävarmuutta – pitääköhän se iltapäivällä kantaa kotiin?

  3. Onneksi täällä ei satanut ihan noin paljon! Tosin lunta tulee koko ajan hiljalleen lisää.

  4. Kiva juttu lumenkolausurakasta huolimatta ja mukavan talvisia kuvia. Minäkin aina yhtiökokouksessa kauhulla odotan, koska talon sentinvenyttäjät lopettavat huoltoyhtiön aurauspalvelun ja joudumme kolaamaan parkkipaikkaa parin kilometrin päähän töihin autoileville. (Oma automme kököttää siellä hangessa hiihtoretkille menoa lukuunottamatta.)
    Olenkin ensi viikolla tulossa katsomaan lumista Helsinkiä, kiva.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s