Tätä minä keitän tänään 3. syyskuuta, Esikoisen syntymäpäivänä ja Tour de Helsingin aattona. Niin yksinkertaista ja niin hyvää! Parsakaalipastaa – la pasta coi broccoli. Huomiseksi Velodromin katsomoon on sitten uudet eväät 
Onko parsakaali superruokaa? No, ainakin se on hyvää ruokaa! Parsakaalista voi lukea lisää sivustolta Parsakaali.fi.
Pasta. Aluksi parsakaalipasta otteita kirjallisen ystävänikomisario Montalbanon elämästä: Noin 10 s pastansyöntiä ja 4 min ateria kahdelle.
Andrea Camillerin Montalbano dekkareissa ei muuten juuri polkupyörillä ajella; kolmessa viimeisen vuoden aikana lukemassani kirjassa on ollut vain yksi lause, jossa mainitaan polkupyörä. Yön tuoksu, L´odore della notte, WSOY. Liikennettä ohjaava peruskoulun talonmies kertoo, miksi hän ei kärsi sortumisen kaventamasta tieosuudesta, jossa mahtuu ajamaan vain yksi auto kerrallaan. “Minä liikun polkupyörällä.”
Tästä klassikkopastasta on monenlaisia versioita, tässä Paltsilainen versio jostakin italialaisesta kaimasta. Neljälle hengelle tarvitaan noin 500 g pastaa, 1 kg parsakaalia, valkosipulia, pikkuisen chiliä, pecorino-juustoa ja öljyä.
Pese ja paloittele parsakaali, keitä sitä suolatussa vedessä jokunen minuutti. Lisää joukkoon pasta ja keitä, kunnes se on sopivan kypsää.
Pastan ja parsakaalin poristessa paista pannulla viipaloidut valkosipulinkynnet ja chili. Valkosipuli saa ruskistua.
Valuta pasta, ota hieman keitinvettä talteen. Kumoa pasta-parsakaaliseos pannulle ja kääntele öljyssä. Voit tarvittaessa lisätä lorauksen keitinvettä.
Nautiskele raastetun pecorino-juuston kera.
Kiitokset taas kerran hyvästä pastavinkistä. Tutun näköisiä astioita…
Olen katsellut joskus samaa sinun kuvissasi
Pidän vihreästä ja pidän kivitavarasta. Näitä on myös kiva yhdistellä keramiikkaverstaista tehtyihin vihreälasitteisiin löytöihin.
Pasta on muuten superhyvää, vaikka niin kovin yksinkertaista!