Kanttarelli, chanterelle, gallinaccio, pfifferling, kantarell, kukeseen.
Unkarin reissusta kotiuduttuamme Esikoinen tuli käymään meillä kaupunkimetsän reunassa. “Toin teille tuliaisia, kai sä jotain näistä keksit tehdä.” Iso pussillinen kanttarelleja! Sen illan grillitofusalaatti oli jo tekeillä, joten kanttarellipastaa kokattiin seuraavana päivänä.
Heitin kylmään paistinpannuun hieman pekonikuutioita ja laitoin levyn päälle. Kun rasva oli alkanut sulaa ja pekoni hieman kypsentyä lisäsin joukkoon sipulia. Pekoni-sipuliseoksen kuullotuttua lisäsin joukkoon kanttarellit – niiden kypsyttämisen aste onkin sitten aika maku asia. Tänä vuonna kanttarellit ovat niin kuivia, että pekoninökäreestä on muutakin iloa kuin maku. Jos ei halua possua pannulle, ja miksei muutenkin, kannattaa sinne laittaa reilu siivu voita.
Reilusti kermaa tai vastaavaa kasvisrasvavalmistetta, persiljaa ja se on siinä. Suolaa, jos kaipaa, mutta sitä voi lisätä myös valmiiseen annokseen.
Lisäksi tuorepastaa, fetuccineja, ja täydellinen elokuinen makuelämys on valmis.
Päälle myllystä rouhittua mustapippuria ja ripaus sormisuolaa, savustettua merisuolaa.
Ilman tätä ruokaa ei elokuu ole elokuu 
Muistakaa syödä kanttarellinne, pastalla tai ilman!
* * *
Huomenna viikon fillarina BMX-pyörä & nuori mies, joka tanssii fillarin kanssa
Lurps, kuola valuu
.