Last Sunday in Paris – Farewell 2.0

Viime sunnuntai Pariisissa – Jäähyväiset 2.0

Olimme valmistautuneet hyvin. Herätyskello soi pariisilaisessa hotellihuoneessa 8:30. Ystäväni on selvästi sprintteri tyypiä, sillä minä vasta muistelin kylpyhuoneen suuntaa kun hän oli pakannut kasseihin brunssin, joka syötäisiin Champs Elyseen varrella rauta-aitojen katveessa. Leipää, kolme juustoa, viikunahilloa, ilmakuivattua kinkkua, sardiineja, hunajameloneni, luomu valkkari ja espanjalainen kuohuviini Alberton voitonmaljaksi :)

Perjantain fillariretkellä olimme saaneet tärkeät tärpit kymmenettä kertaa Tourin maaliintuloa seuraamaan tulleelta herralta: parhaat eturivipaikat jaetaan kymmenen jälkeen. Ei siis muuta kun matkaan.

Pariisin poliisin muuttofirma - kodittomille kyytiä

Varhaiset Viikingit

Puolenpäivän aikoihin paikalle kerääntynyt kisaväki vielä kunnioitti meidän ja muiden piknik lounaalla aidan vieressä olevien alustoja (valkea hotellin froteepyyhe), mutta sen jälkeen alkoi hermostuneet tassut tepsutella reunalla siihen tahtiin, että päätimme kerätä nyyttimme ja alkaa seisoskella tyhjän aidan vieressä. Katsellen ei mitään, omaa vallattua reviiriä lempeän sivistyneen tiukast puolustaen. Harvoin olen katsellut mainoksia niin mielelläni kuin tuolloin, kaikki vaihtelu aidanvarrelle oli tervetullutta. Sponsoreiden näyttävä karnevaalikulkue toimi hyvänä lämppärinä varsinaista loppuhuipennusta odotellessa.

Keskipäivän aikaan...

Rakastan pyöräilyä, se on minun elämäntapani, ja olen jonkin verran kiinnostunut myös kilpapyöräilystä. Kesäkuussa kapusin Monte Grappan huipulle vain ymmärtääkseni, miltä oikea ylämäki tuntuu. Kisa ei kuitenkaan kiinnosta minua niin paljon kuin siihen liittyvät muut inhimilliset ilmiöt. Se näkyy myös näissä kuvissa ja niin olkoon  :)

Jo aamusella minulle selvisi, että tänään täällä kansa ei juhli Contadorin voittoa eikä sure Schleckin huonoa onnea. He olivat tulleet jättämään jäähyväisiä Lancelle, Tourin seitsemänkertaiselle voittajalle (1999-2005).

Au revoir Lance!

Kun pitkän päivän odotuksen jälkeen Mark, Thor & co suhahtivat ohitseni ehdin ymmärtää pari asiaa.

1) Jos haluaa seurata kisaa, ei kannata matkustaa Ranskaan vaan varata hyvää ruokaa ja rentoutua sohvan nurkkaan Eurosportin ja Peter Selinin loistavan selostuksen ääreen.

Me olimme sentään Champs Elyseellä, jota pojat polkivat monta kertaa ylös ja alas. Mietin, miltä tuntuisi olla jonkun toisen etapin varrella, jossa kuuluisi yhden kerran Fiuu… jollei juuri silloin sattusi hakemaan kahvia ;)

2)  Pojat polkevat tolkuttoman kovaa!

Ei sitä TV-kuvasta ymmärrä. Enkä minä ymmärtänyt vielä kun näin pääjoukon kiitävän ohitseni, oivallus syntyi vasta nähdessäni huoltoautot, jotka porhalsivat huimaa ylinopeutta katua ylös. Luulisi, että autot hetkessä tavoittavat ajajat ja polkevat jarrua, mutta nehän vain pysyttelevät perässä. Miten ne selviävät vuoristo-osuuksilla?

Thor, Mark ja muutama (!) muu

Andy?

Siinä ne sitten polkivat Champs Elyseetä ylös ja alas ja ranskalaiset aukaisivat aluksi ääntään Sandy Casarille. Alempana kadulla olevalta screeniltä saimme seurata maalisuoran tapahtumia. Kovin yrittivät lähellämme olevat mukavat norjalaiset kannustaa Thoria etappivoittoon, kaikki myötätuntomme heille.

Mitä sitten? Champs Elyseen Spektaakkeli oli hieno. Katsellessani joukkueiden paraatiajoa ymmärsin, miten tärkeä hetki se myös polkijoille oli; monella oli kädessä kamera, jolla he tallensivat itselleen muistot tuosta hienosta hetkestä. Kadun varrella tavattiin kannattajia ja ystäviä, onniteltiin tuttuja toisissa tiimeissä.

Team RadioShack ajoi paraatissa mustissa 28 paidoissa, jotka tuomarineuvosto oli käskenyt aiemmin vaihtaa pois; päivän etappi piti siis polkea tallin virallisessa ajoasussa. Jäähyväisinä Tourille Mr Lance halusi muistuttaa, että vaikka Tour de France on päättynyt jatkaa parhaillaan 28 miljoonaa syöpäpotilasta ympäri maailmaa omaa kisaansa sairauden kanssa. Asia, joka koskettaa jokaista, sillä joka neljäs ihminen sairastaa jossakin vaiheessa elämäänsä jonkin syöpätaudin.

Cervélo Test Team

Carlos Sastre

Canon Man

Kohtaamisia

Men in Black - Team 28

Mr Lance Armstrong - Farewell 2.0

Alberto Contador

On mielenkiintoista ja liikuttavaa, miten Contadorin voitto herätti monessa pyöräilyn ystävässä tunteita. Tenniksessä on luonnollista, että vastustajan virhe ja huono tuuri ovat toisen tie menestykseen. Pyöräilyssä pitäisi noudattaa herrasmiessääntöjä. Ehkä. Mutta vaikka ammattilaispyöräily on huippu-urheilua, ei pidä unohtaa, että Tour de France ja jokainen siihen osallistuva talli ovat liikeyrityksiä. Keltainen paita ja voittajan nimi tilastoissa ovat loppupeleissä ja palkkaneuvotteluissa parempi meriitti kuin herrasmiehen käytös. On helppo lla herrasmies, jos tietää, ettei itsellä ole kuitenkaan jakoa kokonaiskilpailussa.

Ja eikös tämä sama tapahdu jollakin tavoin, vähän mukaellen, jokaisessa pikkuruisessa kisassa ja kuntopolkaisussa? Herrasmiehet roikkuvat peesissä kilometri tolkulla mutta eivät suostu kertaakaan vetämään; kun porukan vetäjä siirtyy sivuun ja tarjoaa paikkaa nousee moni herrasmies rinta kaarella yläasentoon ;) Tunnelma on kuin junassa tai bussissa, vilkuilua alta kulmien, kun lipuntarkastaja nousee sinne ja joku tietää matkustavansa pummilla. Se koira älähtää jonka silmässä on malka, vai miten se menikään? :)

Pitkä päivä. Kun Ymmärsimme, että nyt on GAME OVER, jatkoimme matkaa katua ylös Hotelli Concorde Lafayetteen luomaan silmäyksen Pariisin ylle ja nauttimaan trikolorin värisen HELLO PARIS drinkin, jota Pariisissa kevään asunut opiskelutoverini oli suositellut.

Hotellin ympärys oli täynnä Tiimien autoja, busseja ja rekkoja ja hotelli muuta kisaväkeä. Fanien seisoessa pihalla kameroidensa kanssa onnistuimme ystävällisen portierin ja aulaemännän avulla löytämään tiemme 35 kerrokseen.

Paluu alas oli hupaisa. Kun tulimme hotellin ovesta oli tähtiä odottavien fanien joukossa samainen herra, joka oli neuvonut meille katselupaikat. Salamavalot eivät räiskyneet meitä vasten, mutta ystävämme oli ällistynyt: ”Where are YOU coming? What are you doing….?”

”We just said Goodbye for Paris”

;)

About these ads

2 responses to “Last Sunday in Paris – Farewell 2.0

  1. Ton kun lukee niin ei tarvitse itse katsomaan lähteä. Hyvä kuvaus. Olisin vaihtanut coctailin olueen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s