Aika pienillä asioilla harmaaseen arkeen saa pikkuisen väriä.
Turku, toukokuu 2013. Kun puissa ei vielä ollut lehtiä.
Pienellä pihallani ei tähän aikaan keväästä ole vielä paljonkaan keittiöön kerättävää. Jotakin vihreää kuitenkin. Talon pohjoisseinällä, kiiltotuhkapensaiden takana, kasvaa nokkosia. Niitä ei kitketä, kerääminen ja niittäminen riittää, ne saavat rauhassa ja mieluusti levittää juurakkoaan.
Nyt on erinomainen aika kerätä nokkosta. Varret ovat vielä niin pehmeitä, että kasvin voin poimia ja hyödyntää sellaisenaan, varsineen päivineen.
Pihan puolella kasvaa karhunlaukkaa, jonka lehdissä on ihana mieto valkosipulinen maku.
Palauttassemme viime viikolla Lounais-Suomen pyöräreissulle lainaamaamme huoltoautoa kertoi ystäväni Outi keitelleensä ihanan kevätkeiton nokkosesta, karhunlaukasta, perunasta ja vuohenputkesta. Mukaan jotakin maitotuotetta ja mausteita.
Helluntaina päätin keittää oman kevätkeittoni. Keittiössäni ei ollut perunan perunaa ja kaupat olivat kiinni, myös vuohenputki uupui. Poimittuani nokkoset ja karhunlaukan polkaisin kasvimaalle hakemaan muutaman oksan saksankirveliä, jossa on hauska aniksen maku. Naapuripalstan rouva laittoi mukaan lipstikkaa, jota hänellä kasvaa reilusti yli omien tarpeiden.
Nokkosia, karhunlaukkaa, saksankirveliä, lipstikkaa, suolaa, maitoa ja Koskenlaskija sulatejuustoa.
Keitin huuhdottuja kasveja suolalla maustetussa vedessä niin että ne alkoivat pehmetä. Lipstikkaa vain muutamia lehtiä, sillä sen maku on voimakas.
Toisessa kattilassa tein keittopohjan pinaattikeiton tapaan, voi-jauhosuurukseen kasvisten keitinvettä ja muutaman desi maitoa.
Soseutin kasvikset sauvasekoittimella ja lisäsin kasvissoseen keittopohjaan.
Lisäsin juuston kuutioita, hämmentelin, lisäksi enää vain suolaa. Kaunista ja herkullista, todellinen kevään maku!
Lauantaina 18.5.2013 Helsinki oli täynnä ihania tapahtumia. Kymmenkunta polkupyöräilijää oli valinnut Viikki-seuran ja Helsingin Polkupyöräilijöiden järjestämän perhepyöräretken.
Ennen retkeä oli mahdollisuus pyörän katsastukseen sekä pieniin huoltotoimiin.
Retki starttasi 12:00 Viikin Normaalikoulkun pihalta kohti Viikin Arboretumia.
Japanin magnolian kukinta on juuri parhaimmillaan.
Retken puolivälissä pidettiin kahvi- ja evästauko Gardeniassa. Aikaa oli myös taimiostoksille
Gardenian jälkeen tutustuttiin vielä Malmin hautausmaan ja Latokartanon ympäristöön.
Pituutta retkelle kertyi reilut 13 km ja aikaa siihen käytettiin kaksi tuntia. Paluumatkalla pari retkeläistä jäi palstalleen uutta taimea istuttamaan.
Jos kaipaat vastaavaa perhepyöräretkeä omaan kaupunginosaasi ota rohkeasti yhteyttä HePoon: info at hepo.fi tai retket at hepo.fi.
Lisää kuvia Viikin retkestä voit katsella TÄÄLLÄ.
Kategoria(t): Pyöräily on kivaa!
Avainsanat: Helsingin Polkupyöräilijät, HePo, pyöräretki, Viikki
Parasta pyöräilyssä ovat ihmiset, joihin matkan varrella saa tutustua. Melkein yhtä hyvää on kahvi ja pulla, jotka ovat erottamaton osa retkeilyä. Ja mitä enemmän poljet, sitä enemmän jaksat syödä
Jos olet kanssani edes pikkuisen samaa mieltä kannattaa joskus tulla Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePo) sunnuntairetkelle, 30-60 km Maunulan majalta Maunulan majalle.
Äitienpäivänä, sunnuntaina 12.5.2013, kokoontui lähtöpaikalle 24 pyöräilijää. Mukana oli niin HePon retkikonkareita kuin ensikertalaisia. Mukavia ja mutkattomia ihmisiä, joiden kanssa on hauska polkea ja jutella. Erityisen hienolta tuntuu se, että varmasti vuosia näitä retkiä polkeneet HePolaiset ottavat uudet polkijat mukaan avoimesti ja iloisesti. Tähän ryhmään on helppo tulla mukaan.
Valkovuokkoretki mutkitteli Maunulasta Vanhaankaupunkiin, Viikinrantaan, Latokartanoon ja Viikkiin, jossa pidettiin kahvitauko. Suurena hunajanystävänä tein Gardenian kahviosta pienen löydön, hunajaa joka on kotoisin Gardenian nurkalta. Todellista lähiruokaa
Matka jatkui mm. Kivikkoon, jossa on pari viikkoa sitten avattu on Suomen ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä BMX Racing – eli pyöräkrossirata, Pyöräkrossiparkki. 29.5. kello 16-20 paikalla on Avoimet ovet -tapahtuma.
Pituutta retkelle kertyi 35 km ja aikaa siihen käytettiin taukoineen reilut kolme tuntia. Ja jos retki tuntuu liian lyhyeltä voi polkemista jatkaa aina niin pitkään kuin aikaa itse kullakin riittää
Muutamia kuvia retkeltä voi katsella TÄÄLLÄ.
Kategoria(t): Pyöräily on kivaa!
Avainsanat: Helsingin Polkupyöräilijät, HePo, pyöräretki
Viime tiistaina 7.5. Bruce Springsteen veti minut, Apukuskin ja Kuopuksen Suomen Turkuun.
Aloitin arkipyhän (helatorstai) vieton siis jo keskiviikkona, lounais-Suomessa, päivän palkattomalla virkavapaalla ja kevään ensimmäisellä pitkällä polkaisulla. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kun fillaroimme Kuopuksen kanssa Naantalin, Merimaskun, Vehmaan ja Kalannin kautta kohti Raumaa. Apukuski jouti lepoviikollaan istumaan huoltoauton ratissa.
Kalannin alepan pihalla nautitun lounaan – kahvilaa ei kylällä näkynyt – jälkeen Apukuski ajoi auton Rauman kupeeseen ja polki tietä 1960 meitä vastaan. Ajelimme kolmisin kohti Raumaa, Kuopus ja Appari edellä, minä piirun verran perässä kolmantena.
Olin matkan aikana harjoitellut niistämään valuvaa nenääni soveltaen Jari Syvänen -tyyliä, kainalon alta, ei olkapään yli. Näin roiskeet eivät lennä takanaolijan päälle vaan todennäköisesti maahan. Tai omille trikoille. (Syvänen ei muuten niistä näin vaan kurkkaa kainalosta takana tulijoita. Kts. neljäs kuva ylhäältä.)
Siinä ajohousujani siistiessä tarkkaavuuteni herpaantui ja Kameli ohjautui ojanpenkereelle. Minä järjen jättiläinen jarruttamaan, niin kuin ei vauhti muuten hiljenisi kun alla on ruohoa ja savea. No, pyörä pysähtyi, aika nopeasti, pyörähti etupyörän ympäri ja minä siinä mukana.
Kömmittyäni ylös ojasta, maantienreunassa istuskellessani ja haavojani nuollessa totesin, että pienet räkätahrat eivät enää housuistani erottuneet. Henkiset vammat olivat fyysisiä suuremmat, onneksi. Parempi sukeltaa ojaan kuin asfaltille.
Kesän ensimmäinen kuperkeikka fillarilla, toivottavasti myös viimeinen.
Kategoria(t): Pyöräily on kivaa!
Äitienpäivänä, sunnuntaina 12.5. on Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePo) sunnuntairetken teemana valkovuokot, joita mm. Helsingin Keskuspuisto on parhaillaan valkoisenaan.
Sunnuntairetkiä kuvaillaan HePon sivuilla näin:
“Leppoisan matkavauhdin (keskivauhti 15-18 km/h) johdosta sunnuntairetket sopivat erinomaisesti pyöräilyharrastustaan aloittelevalle, lasten kanssa pyöräileville tai kenelle tahansa rauhallisen kaupunkipyöräilyn ystävälle. Retkillä pysähdytään kahvitauolle 15-25 km välein. Lisäksi pidetään lyhyitä juomataukoja.”
Lähtö on Maunulan ulkoilumajalta kello 10:30, sitä ennen ehtii hyvin juoda vaikkapa äitienpäivä pullakahvit.
Retkellä ei luonnollisesti ole säävarausta, eihän kukkasillakaan ole
HePon retkistä voit lukea lisää TÄÄLLÄ.